Olen viime vuosina kiertänyt eurooppalaisia ja aasialaisia kulttuurimatkailunähtävyyksiä kohtuullisen ahkerasti. Viimeksi vietin viikonlopun Pietarissa tutustuen museoihin, kirkkoihin ja palatseihin.
Vierailemissani paikoissa kulttuurimatkailijoita riittää niin sesongissa kuin sen ulkopuolellakin seinät pullolleen. Yhteinen nimittäjä kohteille, jotka minua ja muita kulttuurinnälkäisiä vetävät puoleensa on se, että ne ovat yleensä käsittämättömän massiivisia rakennuksia. Niissä on hämmästeltävä määrä taidetta, jalometallisia taidonnäytteitä ja muuta arvotavaraa.
Yhteinen tekijä kulttuurimatkailun kärkikohteiden takana on se, että ne ovat rakentuneet ja syntyneet, kun yksinvaltaisilla vallanpitäjillä, ökyrikkailla ja uskontojen edusmiehillä on alkanut keulia. Niillä on pönkitetty omaa asemaa ja tyydytetty turhamaisuutta. Kansa on tosin kärsinyt, mutta ketä se on kiinnostanut tai kiinnostaa nyt.
Suomalaisen kulttuurimatkailun ongelma on tasavalta, progressiivinen verotus ja luterilainen uskonto. Ne eivät anna juurikaan mahdollisuuksia hämmästyttää menneiden sukupolvien mielipuolisuudella tai mahtipontisuudella. Eikä meillä tämän vuoksi ole kaksisia eväitä nostaa tarjontaamme eurooppalaiselle tai maailman tietoisuuden tasolle.
Todellinen panostus tulevaisuuden kulttuurimatkailulle olisi, jos jollakin Suomessakin alkaisi keulia. Valtiollinen mahdollisuus taisi jo mennä, kun Kekkonen ei käyttänyt momentumiaan hyväksi. Kirkko taitaa olla niin heikossa hapessa, että hyvä kun se pystyy pitämään nykyisetkään kalkkimaalatut seinänsä pystyssä. Ainoa toive näyttää olevan, että verotuspolitiikastamme huolimatta, meillä on muutamia superrikkaita – etunenässä Herlinien perhe ja suku.
Museoiden tulevan houkuttavuuden kannalta olisi tärkeää, että jollakin heistä alkaisi kunnolla keulia ja he päättäisivät kuluttaa rahaa hervottomasti johonkin täysin mielipuoliseen. Aivan sama mihin, mutta sen pitäisi olla hyvien kulkuyhteyksien päässä.
Tällä hetkellä tämäkin tie valitettavasti näyttää hieman kiviseltä. Ainakin julkisen tiedon perusteella Herlinit ovat laittamassa liiketoiminnasta jäävää rahaansa lähinnä Itämeren pohjaan, virtuaalilehtiin ja lihakarjaan. Aivan liian järkevää, jos ajattelee tulevaisuuden kulttuurimatkailua.
Tulevaisuus näyttää vahvasti siltä, että suomalaisten museoiden on edelleen panostettava osaamiseensa. Meillä pitää olla osaamista, jolla tehdään tasapuolisesta ja keskiverrosta kiinnostavaa. Meidän on lunastettava kulttuurimatkailijoiden ihmetys ja positiivinen palaute ammattitaidollamme, palvelullamme sekä erottuvilla ja ihailua herättävillä toteutuksilla.
Tähän meillä on hyvät lähtökohdat. Käytettään mittarina mitä tahansa, niin suomalainen museo-osaaminen kestää vertailun. Mahdollisuudet ihmeteltävään edelläkävijyyteen on olemassa. Tämä tunne vahvistuu aina, kun vierailee näissä diktatuureista, uskonnoista tai muista epäreiluuksista kärsineissä maissa ja niiden mielettömissä kulttuurimatkailukohteissa.
Kimmo Levä
Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri
Museoissamme ei ole mitään sellaista - eikä tule olemaan sellaista, joka houkuttelisi Suomeen jatkuvana virtana satojatuhansia turisteja. Kivikirkkomme ja luonto saattaisivat olla sen sijaan kohteita, joihin saataisiin houkuteltua ihmisiä suurin joukoin. Turun saaristo, Merenkurkku, kansallispuistot ja Lappi mahdollistavat sekä yksin liikkumisen että ohjatuissa ryhmissä
VastaaPoistamatkaamisen. Joka kerta kun palaan Ruotsista, totean läntisen naapurimme olevan vieläkin
askeleen meitä edellä. Kulttuuria, sivistystä...