Suvulla ja museolla sama tehtävä

Kimmo Levän omaan elämänuraan mahtuu paljon.

Tänään 50 vuotta täyttävä Museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä kirjoittaa juhlapäivänsä blogipostauksessa suvun ja museoiden yhteisestä tehtävästä.


Täytän tänään 50 vuotta. Suku tulee juhlistamaan merkkipäivääni parin viikon päästä. Hyvä niin, sillä harvemmin sukulaisia on viime aikoina tavannut edes juhlapyhien yhteydessä arjesta puhumattakaan.

Suku ja sukulaiset ovat tärkeitä samasta syystä kuin museot. Tutkimusten mukaan museoita pidetään tärkeinä niihin liittyvien perintö-, opetus-, optio- imago- ja talousarvojen sekä vain jo olemassaolonsa vuoksi.

Ihmiset ja yhteisöt arvostavat museoita, koska ne säilyttävät esineellistä ja aineetonta perintöä. Tähän arvostukseen liittyy opettaminen. Haluamme siirtää perintönämme materiaalia, tietoa ja kokemuksia opiksi tuleville sukupolville.

Museoilla nähdään olevan myös merkittävää taloudellista arvoa, joka näkyy suorina matkailutuloina ja välillisinä taloudellisina hyötyinä, kun museot parantavat yhteisönsä ja alueensa imagoa ja sitä kautta houkuttavuutta. Museoita pidetään tärkeinä myös ns. optioarvon vuoksi. Haluamme, että museoita on olemassa mahdollisia tulevia tarpeitamme varten.

Merkittävin arvo museoille tulee kuitenkin niiden pääasiallisesta tehtävästä.  Museot ovat kunnianosoituksia aikaisempien sukupolvien osaamiselle ja työlle sekä sille, että he ja ne ovat olleet olemassa.

Suvulla on perintömerkitys. Perimme ulkoisia ominaisuuksia, arvoja ja yhä useammin myös taloudellista varallisuutta, mutta myös sukurasituksia, kuten sairauksia tai mainetta, joista emme aina niin välittäisi. Suvulla on epäilemättä opetusarvo. Haluamme välittää omat, vanhempiemme ja sukumme opit ja taidot sekä luonnollisesti myös varoittavat esimerkit jälkipolville.

Suvulla on museoiden tapaan imagoarvo. Olemme miellämme osa sukua, jolla on pitkä historia ja merkittäviä tarinoita ja johon kuuluu tai on kuulunut huomattavia henkilöitä  –joko positiivisessa tai negatiivisessa merkityksessä. Tämä on sinällään merkillistä, sillä yleensä suvun ja yhteisöjen tähdet ja mustat lampaat saavat pitkässä juoksussa saman kohtelun. Molemmat muistetaan ja useimmiten ylpeydellä.

Suvulla on optioarvo. Vaikka emme päivittäin tai aina edes vuosittain ole tekemisissä sukumme kanssa, arvostamme mahdollisuutta kääntyä tarvittaessa suvun puoleen. Näin myös usein teemme erityisesti ilon ja surun hetkinä.

Suvunkin kohdalla tärkeintä on kuitenkin sen itseisarvoinen asema – olemassaolo. Haluamme ilman hyödyn hakemista ja mittarointia muistaa omat ja aikaisempien sukupolvien saavutukset. Haluamme kertoa tarinoita, periyttää valokuvia, tauluja ja muita esineitä, julkaista sukututkimuksia sekä pystyttää muistokiviä hautausmaille… Ja niin – myös ylläpitää museoita.

Kun suvun ja museoiden missio on kiistatta sama, pitäisiköhän myös tehtävänimikkeet uudistaa sen mukaisesti? Museotäti taitaa jo olla käytössä.

Kimmo Levä

Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri