 |
| Yksi kauneimmista ryhmän istumapaikoista museoissa löytyi Tukholman Tekniikan museosta. Kuva: Leena Tornberg |
Kokeilin museoiden yleisopastuksia pitkästä aikaa viime kesänä. Liekö iän tuomaa retroilua. Oli todella ilo kuunnella rauhassa perinteistä opastusta, kun joku toinen hallitsi tiedon ja kaatoi sitä minulle.
Enemmänkin museoiden yleisopastuksille mahtuisi väkeä. Pohdin sanojen yleisopastus ja opastus imagoa. Kokemukseni mukaan opastus-sanalla saattaa olla suuren yleisön parissa sama sointi kuin museo-sanalla ennen Museokorttia. Usein löytyy erilaisia tekosyitä siihen, että yleisopastukselle ei lähdetä.
Yleisopastukselle ilmoitettu aika alkaa esimerkiksi vasta tunnin päästä. Seurue toteaa, että ”Osataanhan tässä yksinkin näyttelyitä kiertää. Jos se on yleisopastus, niin kaipa kaiken voi lukea myös netistä tai muualta.”
Mikä virhearvio, toteaisin viime kesän kokemuksilla. Vertaisin opastusta sukellukseen. Yleisopastukset, joita kuuntelin viime vuonna, olivat upeita sukelluksia museoon tai näyttelyyn, eivät mitään pintakelluntoja. Uskallan väittää, että opastus on palvelu, joka antaa kävijälle kattavasti syventävää tietoa, ja kokemus, jossa kävijä voi olla suorassa vuorovaikutuksessa museon henkilökunnan kanssa.
Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana opastusten muodoissa on tapahtunut valtavan paljon kehitystä museopedagogiikan vaikutuksesta. Suuri yleisö ei ole tästä välttämättä tietoinen. Museoväellekin voi vinkata kesälukemiseksi Pedaalin julkaisuja Pedafooni 2A Opastamisen nykypäivää (2009) ja Pedafooni 2B Opastamisen historiaa (2010). Pohjoismaista näkökulmaa saa julkaisusta Nordic Inspiration.
Toukokuisessa Museokortin 1-vuotisseminaarissa oli ilo kuulla museonjohtaja Susanna Petterssonin sijoittavan tiedon ensimmäiseksi muistiorganisaation vaikuttavuustekijöiden luettelossa. Muistiorganisaatiossa on tietoa, johon luotetaan. Tiedon suuri määrä sinänsä ei ole itseisarvo, vaan tietoa pitää pystyä jäsentämään. Siitä on pystyttävä kertomaan. Tässä juuri oppaiden rooli on merkittävä. Museot osaavat hyvin akateemisen kirjallisen kertomisen. Pedaalin tekemän oppaiden kyselyn (2009) mukaan oppaiden välittämä suullinen kertominen ja opastusten arvostus jäävät vähemmälle huomiolle museomaailmassa.
Museot joutuvat nykyisin tuotteistamaan palvelujansa. Viime kesän kokemusten pohjalta mietin, kuinka hyvä tuote yleisopastus onkaan. Mutta onko se tuotteistettu innovatiivisesti? Missä on esimerkiksi tarina-sanan käyttö? Viimekesäisillä yleisopastuksilla kuulin todella paljon tarinoita liittyen näyttelyihin, näyttelyn esineisiin, museoon itseensä ja taideteoksiin. Vastaavanlaista kuvaa näyttelystä ei olisi saanut pelkkien kirjallisten tekstien kautta. Tai en olisi ehkä jaksanut itse lukea.
Yleisopastusta voi laajentaa monin tavoin. Avara museo -hankkeessa (2010–2012) kokeiltiin opastusta, johon sisältyi kahvittelu oppaan kanssa opastuksen jälkeen. Kokemus oli positiivinen. Kahvi kirvoitti aktiiviseen kyselemiseen oppaalta.
Susanna Pettersson mainitsi myös kokemuksen. Museo tarjoaa kävijälle kokemuksen tulla paremmaksi ihmisenä, mikä vastaavasti tuo hyvän olon. Uuden oppiminen tukee molempia edellä mainittuja. Perinteisen opastuksen kuunteleminen mahdollistaa uuden tiedon hahmottamisen ja oivaltamisen jonkun toisen valmiiksi pureksiman tiedon pohjalta. Tieto ei tässä kohdin lisää tuskaa vaan tuottaa iloa.
Pohdin myös, miten ryhmäopastukset otetaan huomioon jo näyttelysuunnitteluprosessissa. Onko näyttelytilaan suunniteltu riittäviä tiloja opastusryhmien pysähtymiselle jopa istuinten kanssa tai ryhmän istumiselle? Usein museoista löytyy esimerkiksi näyttelytilan nurkassa ja jopa keskellä salia nousevia portaikkoja, joihin ryhmiä voi istuttaa. Ainakaan fyysinen museoväsymys tai tässä tapauksessa opastusväsymys ei tällöin häiritse oppaan kuuntelemista. Vielä etsin museota, jossa opas kehottaa kuuntelijoita heittäytymään makuulle pehmeään tilaan tarinoiden kerronnan ohessa.
 |
| Istumapedagogiikkaa. Kuva: Leena Tornberg |
Olen seurannut museoissa ryhmiä, joissa kaikkia kehotettiin ottamaan istuin mukaan kierrokselle. Yllättävän nopeasti sekä lapsi- että aikuisryhmät asettuvat paikoilleen istuintenkin kanssa. Seisovan tai jopa istuvan oppaan sekä teoksen tai vitriinin näki istumalla paremmin kuin seisoessa. Koko tilanne vaikutti rauhallisemmalta, kun kenenkään ei tarvinnut pohtia väsymystä.
Näin kesäaikaan meillä on museoissa mahtavia, aiheestaan kiinnostuneita oppaita, jotka ovat luoneet hienoja yleisopastuksia. Toivottavasti museokävijöillä on aikaa jäädä niitä kuuntelemaan.
Leena Tornberg
Kirjoittaja on museopedagogi (FM)
Ainakin Aboa Vetus & Ars Nova -museossa olemme huomanneet, että myös opastuskierroksen nimellä on väliä. Yleisöopastus ei herätä yhtä paljon mielenkiintoa asiakkaissa kuin esimerkiksi "Elämää keskiajan Turussa" -kierros. Kaipa tämäkin on sitä tuotteistamista! :)
VastaaPoistaHei olen auktorisoitu Helsinki-opas. Voisimmeko joskus keskustella yhdessä kansallisen kulttuuriperinnön ja -tulevaisuuden elävästä kertomisesta vieraille museoissa ja ennen kaikkea tuoda asiakkaita museoon. Koulutamme Helmi Liiketalousopistossa (Perho ja Helmi yhdistyvät vuodenvaihteessa) mm oppaita ja haemme yhteistyökumppaneita. Kenen kanssa voisimme olla yhteistyössä? terveisin Ullis R.
VastaaPoistaOlemme Suomen museoliitossa luonnollisen kiinnostuneita uusista avauksista. Ota siis yhteyttä pääsihteeri Kimmo Levään tai koulutus- ja kehittämisjohtaja Leena Tokilaan.
PoistaTodella mielenkiintoinen ja ajankohtainen kirjoitus! Yleisöopastus on hyvä tuote, kunhan yleisö uskaltautuu sitä käyttämään. Tyytyväisyys on yleensä taattu. Ehkäpä meidän museoammattilaisten pitää olla positiivisesti itseriittoisia ja ylpeitä tarjoamastamme palvelusta, opastuksista ja yleisöopastuksista, tehdä tuotteestamme entistä tunnetumpi ja jaksaa avata sitä markkinointihenkisesti.Yleisöopastus ei sulje muita palveluita pois.Yleisöpalveluiden tuotteistaminen on pitkäjänteistä ja myös yleisöopastusten tarjoaminen ja kehittäminen vaatii sinnikkyyttä ja uskoa niin yleisöön kuin omaan tekemiseensä.
VastaaPoistaKiitokset kaikille kommentoijille ja Kimmolle, että vastasit Ulllis R:n kyselyyn. Janna on juuri asian ytimessä, nimellä on paljon väliä niin kuin olette huomanneet. Ja ne tarinat ... itse ainakin menisin "halpaan" ja lähtisin ehkä herkemmin uteliaisuudesta kuuntelemaan esim. X kaupungin omanlaisia tarinoita sen historiasta kuin X kaupungin 'yleis'opastusta. Marianna L-H tuo juuri sitä positiivisuutta ja uskoa omaan työhön monesta perspektiivistä.
VastaaPoistaEläköön museoiden tarinat monenlaisessa muodossa!