 |
| Suomen ICOMin puheenjohtaja Eero Ehanti ja hallituksen jäsen Mona Taipale. Kuva: Kimmo Levä |
Monien muiden suomalaisten ohella myös Museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä otti osaa viimeviikkoiseen ICOMin vuosikonferenssiin. Nyt hän kertoo tunnelmiaan museoväen kokoontumisesta.
Kansainvälisen museoliiton eli kotoisammin ICOMin maailmankonferenssi järjestettiin Milanossa 3.–9.7.2016. ICOMin toiminnan perustana ovat kansainväliset ja kansalliset komiteat. Kansallisia komiteoita järjestössä on 120 ja kansainvälisiä 30 kappaletta. ICOMissa on yli 36000 jäsentä, joista Milanoon oli tullut noin 3500. ICOMin jäsenet ovat pääosin henkilöitä, mutta jäseninä on myös organisaatioita, kuten kansallisia museoliittoja.
Tämänvuotisen konferenssin pääteemana oli Museums and cultural landscapes. Teemaa käsiteltiin laveasti, ja sen vaikutus komiteoissa pidettyjen seminaarien sisältöihin oli lähinnä ohjeellinen. Näyttää kuitenkin siltä, että kulttuuriympäristöasioiden kuuluminen osaksi museoiden työtä ei ole kansainvälisesti yhtä selvää kuin se on Suomessa. Tähän viittaa valitun teeman lisäksi se, että yksi konferenssin neljästä päätöslauselmasta käytettiin museoiden kulttuuriympäristötyön merkityksen korostamiseen. Kulttuuriympäristön suojeluun liittyvät ICOMin linjaukset haluttiin nostaa samaan asemaan kuin museomääritelmään ja eettisiin ohjeisiin liittyvät suositukset.
Osallistuin itse pääosin museoiden johtamisen ja hallinnon komitean eli INTERCOMin seminaarisessioihin, joissa pääteema oli esillä The ethical museum -alaotsikon alla. Avajais- ja keynote-puheista ja komiteaseminaareista voi yhteenvetona todeta, että aiheet, jotka ovat Suomessa esillä, ovat ajankohtaisia myös kansainvälisesti. Museoiden hallinnon näkökulmasta sateenvarjoteemoja ovat
- museoiden rooli sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ylläpidossa ja rakentamisessa,
- museoiden rooli koulujärjestelmässä ja
- museoiden talous.
Myös museoiden toimintaympäristö näyttää muuttuvan kaikkialla samaan suuntaan. Kaikki digitalisoituu, ja museoiden merkitys on entistä tärkeämpi sekä taloudellisen hyvinvoinnin että kulttuurien välisen dialogin ylläpitämisessä. Italian kulttuuriministeri Dario Franceschini totesikin, että heikosta taloudellisesta tilanteesta huolimatta maa on investoinut viime vuosina vahvasti turismiin, kulttuuriin ja museoihin. Ne nähdään ministeriön julkaisemassa Museitaliani-julkaisussa maan taloudellisen eheytymisen käynnistäjinä. Investoinnit näkyvät tuloksissa. Vuonna 2015 museoiden kävijämäärät kasvoivat lähes 10%.
Kansallisten ja kansainvälisten teemojen korrelaatio näkyi hienosti siinä, että suomalaiset olivat erittäin hyvin näkyvissä luentojen pitäjinä ja osallistujina ja suomalaiset museot esimerkkeinä hyvistä käytänteistä muiden maiden edustajien esitelmissä. Saksan museoliiton johtaja Anja Schaluschke sanoikin minulle hieman yllättyneenä, että suomalainen museotoiminta näyttäytyy tällä hetkellä kovin kansainvälisenä. Tähän yhteyteen sopi hyvin se, että Carina Jaatinen tuli valituksi äänikuningattarena ICOMin hallitukseen.
Mukavaa oli myös huomata, että Suomi on ensimmäisten maiden joukossa ottanut käyttöön Museokortin. Italiassa Museokortti etenee maakunnittain. Lombardian alueella, jossa Milano sijaitsee, Museokortti on osoittautunut menestykseksi.
Osana tapahtumaa pidettiin myös ICOMin vuosikokous, jossa käytiin läpi järjestön hallinnon keskeisimmät asiakirjat. Niiden perusteella järjestön toiminnallinen ja taloudellinen tilanne on vakaa, mutta valitettavasti järjestö näyttäytyy myös paperitiikerinä, joka ei itse voi vastata huutoonsa aktiivisesta maailmanlaajuisesta toiminnasta.
Järjestön vuosibudjetti on noin 3 miljoonaa euroa ja järjestössä työskentelee 26 henkilöä. Vertailutietona voi todeta, että tämä on vain reilut kaksi kertaa enemmän kuin Suomen museoliitossa, jonka toimintakenttänä on vain yksi Euroopan pienimmistä maista.
Jäsenistönsä puolesta ICOM on lähinnä eurooppalainen järjestö. Maanosastamme tulee yli 80 % ICOMin jäsenistä. Järjestön strategian 2016–2022 esittelyn yhteydessä jäsenistön painottuminen Eurooppaan nostettiin jopa ongelmaksi. Kaksi viidestä strategisesta päätavoitteesta koskee kansainvälisen profiilin ja roolin kasvattamista. Järjestö haluaisi jalansijaa erityisesti Aasiasta ja Afrikasta.
Talouden näkökulmasta näissä maanosissa on kuitenkin vielä vain vähän potentiaalisia jäseniä, jotka voisivat järjestöön liittyä tai maksaa sen tarvitsemia jäsenmaksuja. Sen sijaan Aasian ja Afrikan maissa olisi potentiaalia kahdenväliseen yhteistyöhön, jonka saralla Kiina oli jopa silmäänpistävän aktiivinen. Maa ja sen museot olivat ostaneet huomattavaa näkyvyyttä Milanon konferenssiin. Kyseenalaista oli se, että Taiwan oli virallisissa yhteyksissä esitelty yhtenä Kiinan maakuntana.
Sopii toivoa, että homma oli kömmähdys eikä maksettu kannanotto. Jos syynä oli jälkimmäinen, ICOMilla on todella eettisen keskustelun paikka. Toinen keskustelun paikka on, kuinka syvään ICOM voi kumartaa Aasiaan ja Afrikkaan pyllistämättä liikaa pääasiakkailleen, jotka ovat ja tulevat lähivuosikymmenet olemaan Euroopassa.
ICOMin maailmanlaajuisessa toiminnassa tärkeimpiä työkaluja ovat järjestön vuodesta 1987 lähtien julkaisemat eettiset ohjeet ja museotyöhön liittyvät määritelmät. Niitä myös päivitetään aktiivisesti. Museomääritelmän uudistaminen on meneillään, ja jo nyt siihen saatiin mielestäni tärkeä päivitys.
Museomääritelmään sisältyvän non-profit-termin sisältö päivitettiin muotoon ”An organisation whose surplus funds are applied exclusively to promoting its stated purpose and to ensuring its operation”. Museot voivat siis määritelmänkin mukaan olla voittoa tuottavia, mutta eettisyyden ratkaisee se, mihin voitto käytetään. Kun määritelmää seuraavan kerran päivitetään, koko non-profit-termin voisi muuttaa for mission -termiksi. Lisämäärityksiä ei enää tarvittaisi.
Kokouksen yhteydessä myös väljennettiin ”museoammattilaisuuteen” liittyvää määrittelyä. Syystäkin. ”Museoammattilaisen” status ei edellytä museoissa työskentelyä tai tiettyä koulutusta. Tärkeintä on, että työskentelee museoiden hyväksi ja osaamista on riittävästi. Mitäpä muutakaan sitä voisi edellyttää.
Kimmo Levä
Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti