Kuinka museoille tyypillisiä tietovarantoja voisi käyttää hyväksi peleissä? Miten peleissä on käytetty tällaisia sisältöjä? Tarinat peliin -blogisarjan neljännessä osassa hankesuunnittelija Tanja Salonen esittelee joukon viihde- ja hyötypelejä, joista museo kuin museo voi inspiroitua.
Niin kauan kuin pelejä on tehty, peleihin on haettu aiheita ja inspiraatiota mitä moninaisimmista lähteistä. Museoillakin on hallussaan paljon sellaista tietoa, josta saisi oivallista materiaalia peleihin. Nyt kun vain ne pelinkehittäjät huomaisivat mahdollisuutensa…
No, sillä välin kun odottelemme pelinkehittäjäin suuren heräämisen hetkeä ja runsaita yhteydenottoja museoihin, voin esitellä museoväelle pelejä.
Pelejä, joiden kaltaisia museoväkikin olisi aivan hyvin voinut olla (tai on ehkä jopa ollut) tekemässä. Pelejä, jotka sopivat inspiraatioksi museohenkilölle, joka miettii, olisiko hänen museonsa sisällöistä pelien materiaaliksi. Pelejä, joihin tutustuminen voi olla muuten avartavaa museossa työskentelevälle.
Pyrin esittelemään tunnetumpien pelien lisäksi myös pienten pelifirmojen tuotoksia, jotka sopinevat paremmin museomittakaavaan. Aloitetaan!
Historiapelit ovat homman ytimessä
Tätä blogipostausta ei voisi kirjoittaa ilman tätä kategoriaa. Historiasta löytyy niin paljon materiaalia ja niin paljon tarinoita, joissa on aukkoja täydennettäväksi, että tapahtumat ja tarinat suorastaan kerjäävät pääsyä pelimateriaaliksi. Olikin todella vaikea valita esiteltäviä pelejä tähän, koska historiapelejä on tehty niin paljon. (Käy vaikka aluksi kurkkaamassa täältä ilmaisia esimerkkejä. Vaikka iso osa linkeistä ei toimikaan, antaa listaus hyvän kuvan pelien runsaudesta.)
Tässä nyt kuitenkin jotakin.
Konsoli- ja tietokonepelien puolella melko tuoreita tapauksia ovat Assassin’s Creed -pelisarjan tuorein osa Origins, joka sijoittuu muinaiseen Egyptiin, ja Kingdom Come, joka sijoittuu rujoon keskiaikaiseen Eurooppaan. Origins-pelistä löytyy tavallisen pelin lisäksi hyötyosio, jossa voi vapaasti seikkailla pelimaailmassa ja oppia asioita muinaisesta Egyptistä. (Ja niin muuten, sarjan seuraava osa, Odyssey, joka julkaistaan tänä vuonna, on ottanut inspiraationsa antiikin Kreikasta.) Kingdom Come puolestaan pyrittiin luomaan mahdollisimman autenttiseksi keskiajan kuvaukseltaan. Tavoite ei aluksi aivan toteutunut, mutta trailerissa ainakin oli yritystä.
Antiikista ja keskiajasta on inspiroiduttu paljon muutenkin. Yksi hauska esimerkki on antiikin Kreikkaan sijoittuva Okhlos, jonka tekijät ovat selvästi panostaneet taustatietoihin ja tietojen humoristiseen esittämiseen. Antiikin Roomasta puolestaan löytyy vaikkapa sellainen esimerkki kuin Shadow of Rome. Keskiaikaa kuvaavia pelejä ovat muun muassa A Plaque Tale Innocence (tulossa), Epidemic, jossa pääsee levittämään virusta keskiaikaisessa kylässä, ja Reigns, jossa voi kokeilla, kuinka pitkään pysyisi hallitsijan valtaistuimella. Keskiaika-teema sekoittuu peleissä monesti myös fantasiaan.
Historiapeleissä pääsee usein myös hallitsemaan valtakuntia. Age of Empires -pelisarjasta löytyy useampaa aikakautta, kuten myös City Building -sarjasta, jossa pääsee rakentelemaan muun muassa Rooman ja Egyptin valtakuntia.
Lautapeleistä löytyy historiafanille vaikka mitä kiehtovaa. Monet varmasti tuntevat Carcassonnen, ja hieman samalla tyylillä jatkaa esimerkiksi Castles of Mad King Ludwig. Vai haluatko mieluummin naittaa jälkeläisiä renessanssiajan Italiassa (Signorie), edistää tieteen vallankumousta 1600-luvun Euroopassa (Newton, tulossa) tai leikkiä Neuvostoliittoa (Kremlin)? Ja voih, näitä vain olisi niin paljon…
Suomeen liittyviä pelejä puolestaan on toteuttanut jo jokusen Suomen historiapelit.
Yksi historiapelien toistuvista teemoista on sota. Sota-aiheesta on tehty paljon strategisia pelejä, jotka toimivat mainiosti lauta- ja korttipeleinä. Tunnetuimpia lautapeliversioita on ehkäpä toiseen maailmansotaan sijoittuva Axis & Allies. Elektronisista peleistä mainittakoon tässä Total War -pelisarja, jonka pelit ovat vuoropohjaisia sotastrategiapelejä. Teemoja löytyy Roomasta Attilaan.
Etenkin maailmansodat ovat pelinkehittäjille herkullista materiaalia. Sen näkee muun muassa näistä Wikipedian listoista: ensimmäinen maailmansota ja toinen maailmansota. Tähän esiteltäväksi valikoitui kuitenkin tarinavetoinen peli nimeltä Attentat 1942, joka sijoittuu toisen maailmansodan aikaiseen Tšekkoslovakiaan. Peli osoittaa hyvin sen, että tunnelmaan pääsee usein muillakin tavoilla kuin isolla rahalla toteutetuilla animaatioilla.
Suomenkin sotiin on panostettu. Löytyy ainakin Talvisota: Icy Hell ja Suomi 1918 -korttipeli.
Taiteillaan!
Taide ja taiteilijat ovat tietenkin myös läsnä peleissä. Sekä teemana että niin, että peli itsessään on kuin taidetta.
Miten olisi vaikkapa peli, jossa saa itse kokeilla kykyjään taiteilijana? Flamebait Gamesin Passpartout vastaa tähän tarpeeseen. Jo valmiiksi humoristisesta pelistä kannattaa esimerkiksi katsoa tämä hulvaton videosarja, jossa taiteilija pelaa peliä ja antautuu sille hieman liiankin innokkaasti. Toinen esimerkki viihdepelien puolelta voisi olla Unfinished Swan, jossa pelaaja saa itse maalata peliympäristön näkyväksi. Tai kävisikö perspektiivipeli: Museum of Simulation Technology (tulossa)?
Internetin syövereistä löytyy myös sivu ilmaisille taideaiheisille minipeleille. Vaikka sivustolla mainitaan lapset, osa näistä on opettavaisia aikuisillekin: Artsology.
Kansa rakastaa myyttejä ja tarinoita
Museoilla on hallussaan paljon tietoa erilaisista paikallishistoriaan liittyvistä tarinoista. Näitä ei kovin paljon näe peleissä hyödynnettävän, mutta näitä lähellä ovat erilaiset kansanperinteen tarinat, varsinkin myytteihin ja uskomuksiin liittyvät, joita näkee peleissä useinkin. Esitellään siis tässä muutama esimerkki tältäkin puolelta.
Yksi mainio esimerkki on vuonna 2006 julkaistu peli Okami, jossa on niin paljon toimivia viittauksia Japanin jumaltarustoon ja muihin kansanperinteen tarinoihin, että pelin tarinapuoli alkaa jo olla antoisampi kuin toiminta. Peliä ei ole suotta kehuttu yhdeksi parhaimmista koskaan julkaistuista konsolipeleistä. Toinen mainitsemisen arvoinen peli on Never Alone, joka on niin ikään kerännyt positiivista huomiota sisältönsä ansiosta. Pelillä on erittäin kiinnostava tausta.
Mitä kaikkea viihdyttävää saisikaan aikaiseksi Suomen vastaavista sisällöistä? Kalevala? Tapio ja hänen hovinsa metsänpeittoon vievine maahisineen? Karhuperinne? Suomen kaupunkien ja etenkin kylien tai luontokohteiden nimien taustalla olevat tarinat?
Ai niin, mutta onhan meillä jo ainakin Pelimanni 8bit. Ja Kalevalaakin on ainakin kuuleman mukaan tulossa. (Ja on kyllä jo tullutkin...)
Museopelejä
Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä se ilmeisin: museoaiheiset ja museoiden tai muiden asiantuntijoiden toteuttamat pelit.
Museum-niminen lautapeli antaa pelaajalle tilaisuuden rakentaa oma museo. Pelin kuvakorteissa on muun muassa aitoja museoesineitä. Arkeologiaa puolestaan pääsee harrastamaan pelissä This Belongs in a Museum.
Australian museot ovat selvästi kunnostautuneet pelien tekemisessä. Can you Strike it Rich During the Gold Rush? vie pelaajan kultaryntäyksen keskelle ja The Voyage antaa pelaajalle tehtäväksi arvokkaan lastin kuljettamisen meriteitse. Brittinäkökulmaa historiaan saa puolestaan BBC:n historia-sivulta, josta löytyy selainpeli jos toinenkin.
Tällaisen esittelyn kannalta museoiden toteuttamissa peleissä harmillista on se, että pelejä pelataan usein vain museoissa tai niitä on toteutettu vain tiettyjä näyttelyitä varten, joten dokumentteja peleistä on hankala löytää. Suomen tilannetta kartoittaaksemme kysyimmekin hankkeen alkuaikoina suoraan museoilta, mitä niissä on tehty, ja täältä pääset katsomaan saamiamme vastauksia.
Jälkikirjoitus
Jos et jo yllä olevasta saanut tarpeeksesi peleistä, katsopa vielä Kirjastokaistan mainio video, jossa Helsingin yliopiston historian lehtori Risto Marjomaa laitetaan pelaamaan historiapelejä.
Tanja Salonen
Kirjoittaja on Suomen museoliiton tiedottaja ja Tarinat peliin -hankkeen hankesuunnittelija
-------
Oletko törmännyt peliin, joka olisi syytä jakaa tässä? Kerro pelistä kommenttiosiossa, jotta muutkin pääsevät tutustumaan siihen.
-------
Kirjoitus on osa Tarinat peliin -hankkeen blogisarjaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti