Markkinarako museoille

Yrityksissä on törmätty museoillekin tuttuun ongelmaan: kokoelmat ovat kasvaneet niin suuriksi, että niiden säilyttämiseen ja esille pitoon on etsittävä uusia menetelmiä. Se tarjoaa museoille mahdollisuuden markkinoida omaa osaamistaan.

Organisaatioiden välisen kaupan, tai tuttavallisemmin B to B -bisneksen, keskeisin lähtökohta on, että siinä menestyy tuotteella tai palvelulla, johon omalla organisaatiolla on parempaa osaamista kuin toisella osapuolella. Tilaisuuksia tarjoutuu, kun kyseessä on työ, jota toinen organisaatio koettaa hoitaa oman päätoimensa ohella (otona), mutta omassa organisaatiossa vastaavaa työtä tehdään päätoimisesti.

Länsiväylä-lehti julkaisi 23. tammikuuta jutun otsikolla ”Yritykset avaavat taidekokoelmiaan yleisölle”.  Fortumin lehdistöpäällikkö  Elina Kokko ja Veikkauksen tiedottaja Riikka Hauhia kertoivat yritystensä omistamien taideteosten esillepanosta ja taidehankintapolitiikasta. Molemmat yhtiöt ovat harjoittaneet aktiivista taidehankintaa ja kokoelmat ovat kasvaneet merkittävän suuriksi.

Yhtiöissä oli törmätty museoillekin tuttuun ongelmaan. Kokoelmat ovat kasvaneet niin suuriksi, että niiden säilyttämiseen ja esille pitoon on etsittävä uusia menetelmiä. Jopa kokoelmien vähentämistä harkitaan tai toimenpiteitä on jo tehty.

Suuryrityksiä ei aja uusien menetelmien hakemiseen taloudellinen pakko, vaan käytännön syy: pääkonttoreista loppuu seinäpinta-ala teosten esittelemiseksi. Pääkonttorit ovat pienentyneet, mutta suurempi syy on, että niissä toteutetut avokonttoriratkaisut ovat vähentäneet taiteen ripustamiseen tarvittavaa seinäpinta-alaa.

Vaikuttaa siltä, että nyt on avautumassa museopalvelujen myyjille kissan päivät. Harvoin törmää museoalalla maksukykyisiin asiakkaisiin, jotka yrittävät hoitaa tehtäviä, joihin museoilla on heitä huomattavasti enemmän osaamista. Uskon, että Länsiväylässä esitellyt yritykset ovat vain jäävuoren huippu ja markkinapotentiaali on erittäin suuri: suomalaisten pörssiyritysten kokoinen!

Jos ette vielä ole olleet yhteydessä lähialueillanne oleviin suuryrityksiin, nyt on korkea aika. Yrityksissä tehostaminen jatkuu ja seinät vähenevät. Taidekokoelmista tai muista yritysten imagoa ja mainetta ylläpitävistä symboleista ne eivät ole luopumassa, mutta uusia ratkaisuja haetaan ilmeisen kiivaasti.

Suosittelen toimimaan hyväksi havaitun kaavan mukaan:

1.) Yhteydenotto yrityksen toimitusjohtajalle (mieluiten soitto) ja tapaamisen sopiminen 
2.)  Tilanteen kartoitus ja ongelman hahmottaminen
3.)  Oman osaamisen paketointi sellaiseen muotoon, että kartoitettu ongelma ratkeaa
a.  Säilyttämisosaaminen (tilat, teosten teknisen sekä tieto- ja aitousarvon ylläpitäminen)
b. Esillepanon osaaminen
c. Teoksiin liittyvän viestinnän osaaminen
d. Kokoelman kartuttamisen osaaminen
e. Yhteiskunnallisen toiminnan osaaminen
4.)  Tarjouksen tekeminen ja soitto toimitusjohtajalle: onko hän ymmärtänyt saamansa edut. Hänen organisaationsa voi toimia fiksummin, kun avainosaamisalueen ulkopuolinen tehtävä on ulkoistettu. 
5.)  Sopimus ja kättely.

Tiedän melko pitkän myyntikokemukseni ansiosta, että kaava toimii ja win-win-win -tilanne saavutetaan helposti. Yritys hyötyy, museo hyötyy ja museon kävijä hyötyy.

Kannattaa siis ottaa luuri käteen ja pirauttaa päättäjälle. Luultavasti hän yllättyy positiivisesti.

Kimmo Levä
Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri