Terveisiä Manchesteristä – ja vähän Denveristäkin

Museoliiton projektikoordinaattori Pauliina Kinanen vieraili Manchesterissa LEM-tapaamisessa.

"Oletko oppinut mitään?",
kysytään Manchester
Museumissa.

People´s History Museumissa oli
koekäytössä uusi ääniopastuslaite.
Laite osoittautui toimivaksi ja
helpoksi käyttää. Äänen sai kuuluviin
 osoittamalla seinällä olevaa koodia.

Manchester Museumin
kuukausittainen lauantaitapahtuma
houkuttelee erityisesti perheen pienempiä.

 Manchester Museumin näyttelyssä 

käytetään paljon videoita antamaan
 lisätietoa näyttelyn aiheesta.
Tässä arkeologi kertoo työstään.

Samaan aikaan kun suomalainen museoväki juhli 90-vuotiasta Suomen museoliittoa Kouvolassa, kokoontui LEM - The Learning Museum -verkosto Manchesterissä projektitapaamisen ja konferenssin merkeissä. Konferenssista on tulossa LEM-projektin verkkosivuille kooste, joten tässä kirjoituksessa keskityn vierailun muuhun antiin. 

Kokonaisuus sisälsi muun muassa tutustumisen Manchester Museumin, People´s History Museumin ja the Audience Agencyn  toimintaan. Audience Agency on kansallinen organisaatio, jonka tarkoituksena on kehittää yleisötyötä ja yleisötutkimusta kulttuurialalla. Organisaatio toimii kulttuurilaitosten apuna auttaen niitä ymmärtämään paremmin yleisöjään. Toimintamuotoja ovat muun muassa tutkimus, konsultointi ja kehittämisprojektit.

Vierailu Audience Agencyn Manchesterin toimistossa ja saamamme erinomaisen lämmin vastaanotto laittoivat miettimään, kuinka hienoa olisi, jos myös meillä Suomessa olisi samankaltainen organisaatio. Jokaisen pienen museon tai taidealan laitoksen ei tarvitsisi yksin pohtia, kuinka tehdä kävijätutkimuksia ja miten kehittää yleisötoimintaansa, vaan apua olisi tarjolla. Museoliitto on ollut kehittämässä näitä asioita yhdessä muiden organisaatioiden kanssa, mutta Audience Agencyn kaltaiseen, pysyvään asiantuntijatoimintaan resurssimme eivät vielä ole riittäneet. 

Saimme mahdollisuuden kuulla Yhdysvaltalaisen Denver Art Museumin yleisötoiminnasta videoyhteyden kautta. Muutamia museon kokeilemia yleisötoiminnan muotoja ja vinkkejä jäi erityisesti mieleen:

• Museo voi toimia residenssinä taiteilijoille: näyttelytilan vieressä on taiteilijoiden studio, jossa yleisö saa seurata taiteilijoiden työskentelyä ja mahdollisesti jopa osallistua teoksen tekemiseen
• Sijoita työpajatila tai muu yleisöä osallistava tila museon sisäänkäynnin läheisyyteen. Näin sisään tuleva vieras ei ensimmäisenä näe valkoista seinää vaan iloisesti puuhastelevia ihmisiä.
• Ole yhteydessä paikallisiin taiteilijoihin ja esiintyjiin ja muodosta heidän kanssaan kumppanuussuhteita: kutsu paikallisia eri alojen taiteilijoita ja esiintyjiä opastamaan näyttelyssä. Koomikko on hyvä vaihtoehto. Kutsu paikallinen bändi soittamaan näyttelyssä. Bändi voi musisoida eri kohdissa näyttelyä ja näin kommentoida musiikillaan teoksia. Pyydä runoilijaa ”lainattavaksi” mukaan näyttelykierroksella. Yleisö saa kuulla runollisia tulkintojaan teoksista.
• Käytä kokoelmaa inspiraationa drop-in piirustus- ja kirjoitustyöpajoissa. Erityisesti aikuisyleisön mieleen. 

Museon yleisötoiminnoista vastaava Heather Nielsen painotti sitä, että perheille suunnittelu tekee näyttelyn tai tapahtuman usein saavutettavaksi kaikille. Museo käsittää perheen käsitteen hyviin laajasti: se voi koostua esimerkiksi isovanhemmista ja lastenlapsista. Myös Yhdysvalloissa tämän päivän isovanhemmat ovat aktiivisia ja heillä on aikaa – Nielsenin mukaan museoiden kannattaa panostaa siihen, kuinka tehdä museovierailusta heidän näkökulmastaan nautittava.

Aina löytyy kuitenkin ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta tule museoon. Denver Art Museumissa uskotaankin kutsun voimaan; kuinka moni ihminen tai ryhmä kieltäytyy suorasta kutsusta? Denver Art Museumiin kutsuttujen joukossa ovat erityisesti maahanmuuttajat.

Vaikka yleisön osallistaminen on tänä päivänä pinnalla, kaikki eivät halua osallistua. Heather Nielsen kertoi, että heidän museossaan on iskulause ”Serve with Choice”: museoon tulijan täytyy antaa itse valita tapa, jolla hän haluaa viettää aikaansa museossa. Joku haluaa osallistua työpajoihin, toinen tykkää vain oleilla ja kolmas ottaa nokoset. Kaikki tavat ovat yhtä hyväksyttäviä.



Kolmivuotinen LEM-projekti lähenee loppuaan. Projektin anti on ollut erityisesti siinä, että se on antanut mahdollisuuden verkostoitua, kuulla mitä museoissa tehdään ympäri Eurooppaa ja opetella työskentelyä monikulttuurisessa ryhmässä. Suosittelen EU-projekteihin osallistumista jo pelkästään näistä syistä kaikille museoille. 

LEM-projektin päätöstapaaminen ja konferenssi järjestetään syyskuussa Bolognassa. Konferenssissa kootaan yhteen projektin tuloksia ja suunnitellaan tulevaa. Tavoitteena on myös verkostoitumisen edistäminen ja uusien projekti-ideoiden testaaminen. Tervetuloa mukaan!

Pauliina Kinanen
Kirjoittaja on Suomen museoliiton projektikoordinaattori