Tuottajat rinnastetaan usein välittäjäportaaseen. Kuvat Salla Hänninen/SML. |
Salla Hänninen on
huomannut, että tuottajia kaivataan museo- ja matkailualoilla.
Hei, nimeni on Salla ja olen kulttuurituottaja. Mitä se
sitten tarkoittaa? Moniakin asioita, kuten sitä, että voin työskennellä
kulttuurimatkailuhankkeessa välittäjän roolissa.
Olen osallistunut viime aikoina useaan taide-, kulttuuri-
tai matkailuaiheiseen tilaisuuteen, jossa huhuillaan tuottajien perään. Myös
sana välittäjäporras on toistunut lukemattomia kertoja. Joskus on vain
kauheasti kaivattu jotakuta kolmatta osapuolta auttamaan, vaikkei sitä olla
osattu suoraan tuottajaksi nimetä. Esimerkiksi Suomen museoliiton ja Culture
Finlandin yhdessä järjestämissä Museo- ja matkailualan verkostoseminaareissa
tuottajat mainittiin työpajan jokaisessa ryhmässä. Kyse ei ole mistään heikosta
signaalista, vaan ääneen lausutusta tarpeesta, joka on esiintynyt myös monissa
viimeaikaisissa tutkimuksissa. Ajatus ei ole uusi, mutta käytännössä sen
toteutuminen ottaa aikansa.
Suomessa on järjestetty kulttuurituottaja-koulutusta
vuodesta 1998 alkaen. Tällä hetkellä kulttuurituottajaksi voi kouluttautua
neljässä ammattikorkeakoulussa. Tuottamista voi opiskella myös osana muita
koulutuksia. Lisäksi alalla on paljon käytännön kokemuksen kautta oppineita
konkareita. Ammatti tunnistetaan nykyisin niin Ammattinetti-palvelussa kuin
kuntatasollakin. Silti kulttuurituottaja joutuu toisinaan yhä selittelemään
ammattinimikettään, työtehtäviään ja tarpeellisuuttaan.
Museo- ja matkailualan verkostoseminaarien antia. |
Kulttuurituottaja-taustaisena, kulttuurimatkailuun
suuntautuneena museo- ja matkailualan työntekijänä näen tuottajille useita
mahdollisuuksia.
Museohenkilökunnan tai matkailutoimijoiden ei ole aina
järkevää järjestää tapahtumia itse, sillä sen voisi tehdä tuottaja. Museot ja
kulttuuri- ja matkailualan toimijat voivat säästää kustannuksissa tekemällä
tapahtumien ja tuotteiden yhteistuotantoja, joissa tuottaja toimii
yhteyshenkilönä. Alat eivät aina keskenään puhu samaa kieltä ja
toimintatavatkin voivat erota merkittävästi. Yhteistyötä helpottaa sopiva
välittäjä, joka ymmärtää sekä kulttuuriarvoja että elinkeinotoimintaa.
Tuottaja voisi koota kulttuurisisältöjä yhteen ja kehittää
niistä selkeitä, myytäviä tuotteita, mikä palvelisi etenkin matkailualan
tarpeita. Tuottajasta on apua uuden rahoituksen ideoinnissa ja etsimisessä.
Tuottaja katsoo maailmaa laajasta näkökulmasta ja antaa painoarvoa sisällölle
unohtamatta viestintää, markkinointia tai kannattavuutta.
Tuottajan olemassaolon tai tarpeen tajuaminen ei ole silti
suora tie Eldoradoon. Yhteistuotantoon osallistuminen, työntekijän jakaminen
tai hänen palveluidensa epäsäännöllinen käyttäminen ei välttämättä istu
joidenkin instanssien kankeaan byrokratiaan. Tuottajien alalla epätyypilliset
työsuhteet ovat kyllä tavanomaisia, mutta kulttuurimatkailun välittäjäportaaksi
työllistyäkseen yhä useamman tuottajan tulisi toimia osuuskunnan tai toiminimen
kautta.
Kulttuuritahot joutuvat miettimään uudenlaisia
rahoitustapoja. Siksi heidän on tarpeellista nähdä itsensä matkailutoimijoina
ja ajatella omaa toimintaansa kulttuurimatkailun näkökulmasta. Pohja
kulttuurimatkailuyhteistyölle voidaan luoda jo opiskeluvaiheessa. Kun
kulttuurin ja matkailun opiskelijoille esitellään jo varhaisessa vaiheessa
kulttuurimatkailu-näkökulma ja toisen alan tarjoamat mahdollisuudet, helpottaa
se myöhemmin yhteistyön syntyä ja toivottavasti myös työllistymistä.
Vallitsevassa tiukassa taloustilanteessa vähennetään
resursseja, opiskelupaikkoja (etenkin kulttuurialan) ja työntekijöitä. Jonnekin
sinne väliin jää vielä tuottajalle paikka. Hentoinen ja ilmassa roikkuva, mutta
paikka kuitenkin.
Salla Hänninen
Kirjoittaja työskentelee Suomen museoliiton ja Culture Finland-kulttuurimatkailun katto-ohjelman yhteisenä hankeassistenttina.
17.11.2014 vietetään Tuottajapäivää Helsingissä
Lasipalatsissa.
Ohje ja työkalu kulttuurimatkailutuotteen kehittämiseen:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti