Muistiorganisaatioiden tulisi ottaa aktiivisempi rooli sekä uusien toimintamallien että teknisten työkalujen kehittämisessä, jotta ne saadaan päivitettyä uuteen toimintaympäristöön. Museo 2015 -hankkeessa suunnittelijana toimiva Sampsa Heinonen antaa vinkkejä kuinka hyödyntää yhteisöjen asiantuntemusta metadatan rikastamisessa.
Metadatan rikastaminen ei ole ainoastaan yhdensuuntaista objektia koskevan palautteen keräämistä käyttäjiltä. Ensinnäkin on muistettava, että verkon vuorovaikutteisuutta voidaan hyödyntää eri tavoin metadatan rikastamisessa. Objektia koskeva yksittäinen palaute voi toimia esimerkiksi verkkoyhteisöissä muistelun alkusysäyksenä. Toiseksi esimerkiksi palautelomakkeen avulla toteutettu metadatan rikastaminen hyödyttää lähinnä muistiorganisaatioita eikä kansalaista. Palautteet käsitellään sisäisesti muistiorganisaatiossa eivätkä ne jää julkiseen kokoelmatietokantaan näkyviin. Tässä tapauksessa asiakkaan näkökulmasta palaute voi tuntua hukkuvan organisaation syövereihin, sillä pahimmassa tapauksessa siihen ei reagoida edes ”Kiitos palautteesta”-viestillä. Parhaimmillaan metadatan rikastamisessa on kyse sekä asiakasta että organisaatiota tasapuolisesti hyödyttävästä toiminnasta. Yhtäältä muistiorganisaation metadatan laatu paranee, kun taas toisaalta kansalainen saa hyödynnettäväksi erilaisia kiinnostavia aineistoja.
Verkkoyhteisöissä on paikallista asiantuntemusta ja yhteisöllistä voimaa. Viime keväänä Ebeneser-säätiön valokuvakokoelmia luetteloidessani kokeilin tätä käytännössä. Kokoelmissa oli eräs kuva, jonka tarkka kuvauspaikka oli jäänyt epäselväksi huolellisenkin selvitystyön jälkeen. Lähetin Turussa otetuksi tiedetyn kuvan Facebookin Postikorttien Turku-ryhmään. Kuvauspaikka täsmentyi noin kymmenessä minuutissa Turun Puolalanpuistoksi yhteisön asiantuntemuksen ansiosta. Näiden omaehtoisen kiinnostuksen ympärille kehittyneiden verkkoyhteisöiden toimintaan kannattaa osallistua aktiivisena keskustelijana ja erilaisten aineistojen jakajana. Tällaisissa yhteisöissä sekä asiantuntija että harrastaja ovat tasavertaisessa asemassa, jossa vuorovaikutteisesti ja avoimesti voidaan keskustella erilaisista yhteisöä kiinnostavista aihepiireistä. Tämä takaa myös osallistumisen matalan kynnyksen, sillä tällöin yhteydenottoa ”virheellisestä tiedosta” ilmoittamista varten viralliseksi koettuun instituutioon ei tarvitse ujostella. Käytäntö on myös osoittanut, että on useimmiten huomattavasti helpompaa jalkautua suoraan verkkoyhteisöjen pariin kuin yrittää kerätä kokoon museon hallinnoima muisteluryhmä.
 |
| Postikorttien Turku-ryhmässä tunnistettu kuva. Turun Puolalanpuiston (Turun kansanlastentarha nro 3) lastentarhan lapsia kahden lastentarhanopettajan kanssa piirissä käsi kädessä Puolalanpuistossa, 1917-1919. Taustalla vas.nyk. Puolalanpuisto 5b ja oik. Puolalanpuisto 5a. Kuvaaja tuntematon. Ebeneser-säätiön kuvakokoelmat. CC-BY 2.0. |
Muistiorganisaatioissa metadatan yhteisöllisessä rikastamisessa on nähty edellä mainittujen mahdollisuuksien ohella myös uhkia ja riskitekijöitä. Asiakkailta saatavan metadatan tarkistaminen ja läpikäynti on aikaa vievää. Ongelmalliseksi saatetaan myös kokea tämän metadatan laatu: asiakkaat eivät välttämättä ole tunnistaneet oikein esimerkiksi kuvassa näkyvää paikkaa tai kuvan henkilöitä. Käytännössä kuitenkin useimmiten mikä tahansa metadataa rikastava vihje tai tiedonmurunen on enemmän hyödyksi kuin haitaksi. Epätarkka tai virheellinen informaatio ei sinänsä myöskään vähennä museon tietovarantoja. Tämän ohella on huomioitava, ettei kokoelmaobjekteja koskeva informaatio asetu ainoastaan faktatason oikein- tai väärinasetteluun. Nähdäkseni on usein mielekästä tallentaa virheelliseksi tulkittavissa oleva informaatio, sillä tällöin saadaan talteen informaatiota siitä miten tai millä tavoin esimerkiksi jokin ilmiö tai tapahtuma muistetaan.
Museoiden työvoimaresurssien tarpeeseen vaikuttaa millä tavoin julkisesta kokoelmatietokannasta rikastettu metadata siirretään takaisin kokoelmahallintajärjestelmään: jos tämä voidaan toteuttaa rajapintojen avulla, sitä ei tarvitse siirtää työläästi käsin kopioimalla tai tallentamalla liitetiedostoksi objektin yhteyteen. Arkistojen, kirjastojen ja museoiden yhteiseen Finna-hakupalveluun on suunnitteilla rajapinta, jonka avulla voidaan siirtää asiakkaiden rikastamaa metadataa takaisin taustajärjestelmään. Museo 2015 -hankkeen hankkimassa kokoelmahallintajärjestelmässä tämä on otettu huomioon: zetcom ltd:n MuseumPlus RIA-järjestelmään voidaan tallentaa julkisesta kokoelmatietokannasta tulevat käyttäjäpalautteet automaattisesti objektin yhteyteen.
Yhteisöllistä metadatan rikastamista voidaan hyödyntää myös erilaisissa muistiorganisaatioiden nykydokumentointihankkeissa (esim. TAKO-hanke, SKS:n muistitietokeruut). Muusikko Jori Hulkkonen ilmaisi vuosi sitten Turun Sanomissa (21.12.2013) huolensa valtavirran ulkopuolella kulkevan populaarikulttuurin tallentamisesta ja dokumentoinnista esittäen esimerkkinään elektronisen tanssimusiikkikulttuurin tallentamisen. Verkossa olisi huomattavasti helpompaa ja luontevampaa tavoittaa esimerkiksi suomalaisen elektronisen musiikin historiasta kiinnostuneita harrastajia kuin perinteisellä ylhäältä alaspäin toteutetulla muistitietokeruilla. Muistiorganisaatioiden tulisi siksi ottaa aktiivisempi rooli sekä uusien toimintamallien että teknisten työkalujen kehittämisessä, jotta ne saadaan päivitettyä uuteen toimintaympäristöön. Suurena riskinä on, että nykyiset toimintamallit eivät tarpeeksi hyvin tavoita digitaaliseen toimintaympäristöön tottuneita potentiaalisia asiakkaita.
Museoilla on suuri haaste ottaa toiminnassaan huomioon uudenlainen työ- ja toimintakulttuuri, joka väistämättä pakottaa avaamaan aiemmin lähinnä organisaation sisäisiksi koettuja prosesseja kansalaisille. Jokaisen museossa työskentelevän tulee oppia sietämään keskeneräisyyttä myös ulospäin: avoimuuden ja rohkeasti uusia menetelmiä kokeilevan otteen avulla saamme aikaiseksi sekä entistä paremmin kansalaisia palvelevat että tietovarannoiltaan rikkaammat museot.
Sampsa Heinonen
Museoiden työvoimaresurssien tarpeeseen vaikuttaa millä tavoin julkisesta kokoelmatietokannasta rikastettu metadata siirretään takaisin kokoelmahallintajärjestelmään: jos tämä voidaan toteuttaa rajapintojen avulla, sitä ei tarvitse siirtää työläästi käsin kopioimalla tai tallentamalla liitetiedostoksi objektin yhteyteen. Arkistojen, kirjastojen ja museoiden yhteiseen Finna-hakupalveluun on suunnitteilla rajapinta, jonka avulla voidaan siirtää asiakkaiden rikastamaa metadataa takaisin taustajärjestelmään. Museo 2015 -hankkeen hankkimassa kokoelmahallintajärjestelmässä tämä on otettu huomioon: zetcom ltd:n MuseumPlus RIA-järjestelmään voidaan tallentaa julkisesta kokoelmatietokannasta tulevat käyttäjäpalautteet automaattisesti objektin yhteyteen.
Yhteisöllistä metadatan rikastamista voidaan hyödyntää myös erilaisissa muistiorganisaatioiden nykydokumentointihankkeissa (esim. TAKO-hanke, SKS:n muistitietokeruut). Muusikko Jori Hulkkonen ilmaisi vuosi sitten Turun Sanomissa (21.12.2013) huolensa valtavirran ulkopuolella kulkevan populaarikulttuurin tallentamisesta ja dokumentoinnista esittäen esimerkkinään elektronisen tanssimusiikkikulttuurin tallentamisen. Verkossa olisi huomattavasti helpompaa ja luontevampaa tavoittaa esimerkiksi suomalaisen elektronisen musiikin historiasta kiinnostuneita harrastajia kuin perinteisellä ylhäältä alaspäin toteutetulla muistitietokeruilla. Muistiorganisaatioiden tulisi siksi ottaa aktiivisempi rooli sekä uusien toimintamallien että teknisten työkalujen kehittämisessä, jotta ne saadaan päivitettyä uuteen toimintaympäristöön. Suurena riskinä on, että nykyiset toimintamallit eivät tarpeeksi hyvin tavoita digitaaliseen toimintaympäristöön tottuneita potentiaalisia asiakkaita.
Museoilla on suuri haaste ottaa toiminnassaan huomioon uudenlainen työ- ja toimintakulttuuri, joka väistämättä pakottaa avaamaan aiemmin lähinnä organisaation sisäisiksi koettuja prosesseja kansalaisille. Jokaisen museossa työskentelevän tulee oppia sietämään keskeneräisyyttä myös ulospäin: avoimuuden ja rohkeasti uusia menetelmiä kokeilevan otteen avulla saamme aikaiseksi sekä entistä paremmin kansalaisia palvelevat että tietovarannoiltaan rikkaammat museot.
Muistilista museoille – miten hyödynnät yhteisöjen
asiantuntemusta metadatan rikastamisessa:
- Reagoi kaikenlaiseen palautteeseen. Kiireestä huolimatta lyhyt ”Kiitos lähettämästäsi palautteesta” -viesti on aina parempi kuin jättää vastaamatta.
- Tunnista sosiaalisessa mediassa museon toiminnan kannalta oleelliset sidosryhmät. Osallistu rohkeasti keskusteluun ryhmissä ja jaa kiinnostavia aineistoja!
- Opettele sietämään keskeneräisyyttä. Sekä museon että asiakkaiden näkökulmasta on arvokkaampaa, että puutteellisesti luetteloidut digitaaliset aineistot pääsevät verkkoon kommentoitavaksi kuin jäävät vain muistiorganisaation sisäiseen käyttöön.
- Asiantuntijuus ei verkossa rakennu yksisuuntaisesti ylhäältä alaspäin, vaan edellyttää kansalaisten pariin jalkautumista. Museoissa tarvitaan asiantuntijuutta sekä aineistojen että niiden jakamisen suhteen: tulevaisuuden kokoelmaihminen on myös yhteisömanageri.
- Yhteisöissä on runsaasti hyödyntämätöntä asiantuntemusta. Sadan ihmisen joukosta oleellinen informaatio valikoituu huomattavasti helpommin esiin kuin yhden. Ei kannata myöskään unohtaa, että asiakkaiden osallistaminen verkossa vahvistaa ja tukee aktiivista kansalaisuutta.
- Avoimesti verkossa toimiva museo viestittää ulospäin asiakkaille mielikuvaa dynaamisesta ja ajanmukaisesta museosta. Suunnittele museosi verkkostrategia käytettävissä olevien resurssien mukaisesti.
- Pyri pitämään kynnystä ottaa yhteyttä museoon mahdollisimman alhaalla!
Kirjoittaja
toimii suunnittelijana Museo 2015 –hankkeessa
Kirjoittaja on
Ebeneser-säätiössä / Lastentarhamuseossa keväällä 2014 työskennellessään
avannut verkkoon CC BY-lisenssillä 200 kuvan näytteen säätiön kuvakokoelmista
(http://www.flickr.com/photos/ebeneser)
Itse olen kokenut tärkeäksi, sen että saan vaikutelman siitä, että tieto tulee huomioiduksi. Ja "oikein", eli en ollut otettu siitä, että erääseen kuvapalveluun antamani lisätieto liimattiin kuvailutekstiin ilman tietoa siitä, että se oli tiettyyn aikaan yleisöltä tullut lisäys.
VastaaPoistaMutta hämmästyksekseni on ihmisiä, jotka näkevät vaivaa, vaikka luvassa ei ole minkäänlaista käyttöä tai pitkäaikaissäilytystä. Laitoin blogiini muutaman tunnistamattoman paikan Kansallisarkiston valokuvista ja kommentointi oli yllättävän vilkasta. Siis siinä postauksessa, jossa oli rakennettuja ympäristöjä. Luonnonkalliot ja ryhmäkuvat eivät tuottaneet yhtään kommenttia.
Kiitokset blogikommentista! Lomani vuoksi pääsin vasta nyt kommentoimaan palautettasi.
VastaaPoistaSen tarkemmin mainitsemaasi tapausta tuntematta voin yleisellä tasolla todeta sen, että julkisiin kokoelmatietokantoihin haravoidaan lainsäädännön vaateet (henkilötietolaki, sopimusoikeudelliset asiat jne.) huomioon ottaen vain osa muistiorganisaation kokoelmahallintajärjestelmässä sisäisessä käytössä olevista kentistä. Todennäköisesti lähettämäsi palaute on kirjattu sellaiseen kenttään, joka ei näy julkisessa näkymässä. Samalla palautteen pohjalta varsinaista objektia koskevaa kuvailutekstiä on museon toimesta muokattu, mutta suoraan sen yhteyteen ei ole kirjattu tietoa siitä, että kyseessä on yleisöltä tullut lisäys. Joka tapauksessa museoiden kannattaisi tällaisessa tilanteessa vastata asiakkaalle, että palautteesi on huomioitu, tallennettu järjestelmään ja sen pohjalta on muokattu objektia koskevaa kuvailutekstiä.
Näyttelyissä saatetaan sopimuksesta riippuen mainita esillä olevan objektin (esim. taideteos) lahjoittaja tai lainaaja, mutta en ainakaan vielä ole törmännyt siihen, että sen yhteydessä olisi maininta (toki palautteen lähettäneen henkilön suostumuksella), että esimerkiksi kuvan henkilöt, kuvauspaikan ja kuvaustilanteen on tunnistanut Matti Meikäläinen. Mahtaisikohan tällainen arvonanto lisätä kansalaisten kiinnostusta lähettää palautetta objekteista museoille?