tiistai 18. syyskuuta 2018

Vieraskynä: Koulutetumpi kuin koskaan



Uusi Museoväki ’18 -tutkimus kuvaa museoammattilaisten koulutustaustoja tarkemmin kuin aiemmin. Kalle Kallio erittelee blogisarjan toisessa osassa koulutustason nousua ja museologian läpimurtoa.


Museoväki-tutkimus on tehty viiden vuoden välein (2003, 2008, 2013 ja 2018). Viime kesänä tuoreimpaan kyselyyn vastasi 738 henkilöä, jotka olivat olleet vähintään puoli vuotta työssä museossa. Vastaajien koulutustaso on noussut kyselystä toiseen, ja tulosten perusteella museoissa työskentelee tällä hetkellä koulutetumpaa henkilökuntaa kuin koskaan.

Uusimman kyselyn mukaan korkeakoulututkinto oli peräti 88 prosentilla vastaajista ja ylempi korkeakoulututkinto 71 prosentilla. Viisi vuotta sitten luvut olivat 82 ja 62 prosenttia ja viisitoista vuotta sitten 73 ja 53 prosenttia. Tästä huolimatta tohtorintutkinnon suorittaneiden osuus on pysynyt tasaisesti noin kolmessa prosentissa vastaajista. Tohtorien keski-ikä on kuitenkin noussut niin nopeasti, että väitelleiden museoammattilaisten osuus todennäköisesti laskee seuraavan kymmenen vuoden aikana. Tästä voi koitua ongelmia museoiden tieteellisen uskottavuuden kannalta.

Uudessa tutkimuksessa vastaajille annettiin mahdollisuus eritellä koulutustaustaansa useista eri vaihtoehdoista. Käytännössä tämä vaikeutti aineiston analysointia, mutta toi esiin myös useita erilaisia tutkintoja suorittaneet, joita ei aiemmissa tutkimuksissa tunnistettu. Kymmenen prosenttia vastaajista näyttäisi suorittaneen useamman kuin yhden korkeakoulututkinnon, jos mukaan ei lasketa niitä yliopistosta valmistuneita maistereita, jotka ilmoittivat samalla myös kandidaatin tutkinnostaan. Muutamilla vastaajilla näyttää olevan aika huikea opintohistoria!

Yliopistosta valmistuneiden maistereiden lisäksi vastaajissa näyttäisi olevan entistä enemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneita. Vastaavasti muun tutkinnon suorittaneiden määrä on vähentynyt, mutta myös opiskelijavastaajia on vähemmän. Taustalla vaikuttaa alan ikärakenteen muuttuminen ja museoiden taloudellisen tilanteen kiristyminen. Opistotason tutkinnot häviävät hiljalleen työelämästä, kun samoihin tehtäviin opiskellaan ammattikorkeakoulussa. Opiskelijoita taas työllistetään vähemmän, kun projektirahoituksesta on pulaa. Harjoittelijoiden sopimuksia taidettiin jatkaa vielä 2000-luvun alussa huomattavasti useammin kuin tänä päivänä.


Uudet pääaineet tulevat


Museoväki-tutkimuksissa on perinteisesti seurattu museoammattilaisten pääaineita. Suosituimpana pääaineena jatkoi taidehistoria, jota oli opiskellut 25 prosenttia korkeakouluopintoja suorittaneista. Taidehistorioitsijoista joka toinen työskenteli taidemuseoissa, ja taidemuseoiden korkeakoulutetuista peräti 60 prosenttia oli opiskellut taidehistoriaa. Seuraavaksi suosituimpia olivat historia-aineet (22 %) sekä kansatiede tai etnologia (17 %). Näiden jälkeen kohtalaisen tavallisia olivat vielä arkeologia (5 %), konservointi, folkloristiikka, luonnontieteelliset aineet, kauppatieteet ja taidekasvatus (2 %). Käytännössä näiden vaihtoehtojen ulkopuolelle jäi vielä 23 prosenttia vastaajista.

Muiden pääaineiden kirjo on kohtalaisen suuri, mutta toisaalta varsin humanistinen. Valmiista vaihtoehdoista yhteiskuntatieteen, kulttuuriperinnön tutkimuksen, kasvatustieteen, kielet tai antropologian valitsi kunkin reilu prosentti vastaajista. Jäljelle jää yhä noin 14 prosenttia, joiden valinnat hajoavat jo useisiin todella pieniin aineisiin. Museoista löytyy esimerkiksi kirjallisuustieteestä, museologiasta, kulttuurituotannosta, maisemantutkimuksesta, uskontotieteestä ja musiikkitieteestä valmistuneita. Erikoismuseoihin viittaavat sellaiset aineet kuin teatteritiede, sotatieteet tai käsityötiede. Eksoottiselta kuulostavia valintoja oli kuitenkin vähän, eikä esimerkiksi it-alalta ollut valmistunut kuin kaksi vastaajaa.

Muiden pääaineiden osuus on kasvanut aiemmista kyselyistä osin siksi, että vastaajat ovat voineet nyt ilmoittaa useampia tutkintoja. Toisaalta taustalla näkyy myös yliopistojen muutos: pääaineet pirstaloituvat suuntautumisvaihtoehdoiksi ja erilaisia oppiaineita on huomattavasti enemmän kuin ennen. Tämä näkyy myös siinä, miten perinteisistä museoaineista valmistuneet dominoivat vielä yli 40-vuotiaiden ja varsinkin yli 50-vuotiaiden ikäryhmissä. Esimerkiksi kansatiedettä on opiskellut harva alle nelikymppinen. Muutoksesta voisi olla myös huolissaan, koska perinteistä taidehistoriaa, kansatiedettä, konservointia tai historiaa opiskelleet katsoivat huomattavasti muita voimakkaammin työnsä myös vastaavan koulutusta.


Museologia on uusi normaali

Jokaisessa Museoväki-tutkimuksessa on kysytty tarkemmin museologian opiskelusta. Museologian yliopistollinen opetus alkoi Suomessa 1980-luvulla ja yliopistojen lyhyet museokurssit jäivät historiaan. Museologiaa opetetaan useissa yliopistoissa ja verkkokursseilla ja on siitä moni jo väitellytkin. Vuodesta 2006 lähtien museologian opinnot on mainittu myös museoalan säädöksissä.

Museologiasta kehittyi 2000-luvun aikana se pohjakoulutus, jota suurin osa korkeakouluissa opiskelleista museoihmisistä on nyt myös opiskellut. Kun vuonna 2003 museologian perusopinnot oli suorittanut korkeakoulutetuista noin 29 prosenttia, päästiin viime kesän selvityksessä jo huikeaan 58 prosenttiin. Jos pääaineiden kirjo onkin hajoamassa yhä pienempiin osiin, museologia vahvimmin yhdistää museoammattilaisia.

Vielä 2000-luvun alussa museologia näyttäytyi sukupolvisidonnaisena oppiaineena, jota varttuneemmat museoihmiset eivät olleet opiskelleet, ja jotkut jopa olivat siitä ylpeitä. Tällä hetkellä ilman minkäänlaista museologian opetusta on jäänyt noin 40 prosenttia sekä alle kolmekymppisistä että 50 vuotta täyttäneistä korkeakoulutetuista. Jos yliopistollisia museokursseja ei huomioida, museologian perusopinnoissa ja erityisesti aineopinnoissa on toki nähtävillä ikään liittyvää muutosta: nuoret ovat museologisesti koulutetumpia.

Toisaalta kaikki alalle tulevat eivät ole opiskelleet museologiaa, mutta näyttäisivät korjaavan tilanteen myöhemmin. Viisi vuotta sitten tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että vuosina 2011–2013 alalle tulleista korkeakoulutetuista 55 prosenttia ei ollut opiskellut lainkaan museologiaa. Nyt tehdyssä tutkimuksessa huomataan, että 2011–2015 tulleiden luku on laskenut jo 40 prosenttiin. Vastaavasti vuosina 2016–2018 alalle tulleista 53 prosenttia ei ollut opiskellut lainkaan museologiaa – siis vielä. Onkin erittäin tärkeää, että museologian opintoja tarjotaan työelämässä jo oleville.

Museologian opinnoilla on sekä tässä että aiemmissa tutkimuksissa havaittu vahva positiivinen yhteys siihen, kokeeko vastaaja työnsä vastaavan koulutustaan. Kun korkeakoulututkinnon ilman museologiaa suorittaneista 49 prosenttia katsoi työnsä vastaavan enimmäkseen koulutustaan, vähintään museologian perusopinnot suorittaneilla vastaavuus oli jo 69 prosenttia. Ero on huomattava. Mikäli museologian opintoja oli tätä enemmän, työn nähtiin vastaavan koulutusta vielä vahvemmin. Tämä tulos puhuu vahvasti museologian puolesta.

Kun uutta museopoliittista ohjelmaa ja museolakia suunniteltiin, arvioitiin myös museologian asemaa ja tulevaisuutta. Osaamisen vahvistuminen ja museologian opintojen yleistyminen on tunnistettu keskeiseksi tekijäksi museoiden menestyksen taustalla. Ehdotuksessa uudeksi museolaiksi museologian asema kirjattiin siten, että valtionosuutta saavassa museossa tulisi olla vähintään kaksi työntekijää, jotka ovat suorittaneet museologian perusopinnot. Opintoja ei voisi enää paikata pelkällä työkokemuksella, mutta johtajalta museologiaa ei jatkossa edellytettäisi. Museoväki ’18 -tutkimuksen tulos museologian opintojen valtavirtaistumisesta tukee mielestäni uutta linjausta. Museologiasta on tullut uusi normaali, ammattikuntamme pätevyysvaatimus.


Kalle Kallio
Kirjoittaja on Työväenmuseo Werstaan johtaja, joka on vastannut kaikista Museoväki-tutkimuksista vuosina 2003–2018. 



Uusimman tutkimuksen yksityiskohtaisiin tuloksiin ja suoriin jakaumiin voi tutustua tästä. Viisiosainen blogisarja jatkuu perjantaihin 21.9. saakka.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti