Guggenheim Helsinki -hanke on merkittävä mittari sille, onko helsinkiläinen business aidosti valmis luovan talouden aikakauden toimintamalleihin, kirjoittaa Kimmo Levä.
Guggenheim-selvityksessä esitelty ansaintalogiikka on perinteinen eli museo-organisaatiot ottavat taloudellisen riskin ja muut toimijat saavat taloudellisen hyödyn. Selvityksen laskelmissa on arvioitu, että Guggenheim Helsingin aiheuttamasta rahavirtojen lisäyksestä vain 5,6 % tulee museo-organisaatiolle. Summina tämä tarkoittaa 9,44 miljoonaa euroa muille toimijoille ja 0,56 miljoonaa euroa museolle. Jos laskelmissa arvioitu miljoonan euron sponsorimaksut otettaan huomioon, suhdeluku on 1,56 miljoonaa euroa museolle ja 8,44 miljoonaa euroa muille. Tämä saavutetaan, jos museo-organisaatio ottaa nykyiseen 3,7 miljoonaa euroa lisää avustusrahoitusriskiä.
Luovan talouden aikakaudella tämän tyyppinen ansaintamalli ei toimi. Museoinvestoinnista taloudellisen hyödyn saavien organisaatioiden (hotellit, ravintolat, taksit, kaupat, muut palvelun tarjoajat) on osallistuttava riskien kantoon. Guggenheim Helsingin osalta se tarkoittaisi vähimmillään 3,7 miljoonaa euroa. Tämä malli takaisi myös sen, että museon olisi mahdollista kehittää sisältöjään ja muita toimintoja, joilla lisätään kokonaisrahavirtaa entisestäänkin.
Suomessa aidosti luovan talouden aikakaudella ovat esim. Lapin hiihtokeskukset. Guggenheim Helsinkiin verrattava investointi on latuverkosto. Ihmiset eivät ole valmiita maksamaan hiihdosta ja tämän paikalliset toimijat tunnustavat. Latuverkoston ylläpitoon liittyvää riskiä eivät kanna yksin latuverkon omistajat eli kunnat vaan esim. jokainen vuokramökin omistaja maksaa latuverkoston ylläpidosta latumaksun – saavat he mökkiään vuokrattua tai eivät. Sama tilanne on ravintoloitsijoilla.
Onko Helsingissä yrityksiä, jotka ovat valmiita maksamaan 3,7 miljoonaa saadakseen 10 miljoonan euron liikevaihdon kasvun? Pitäisi olla.
Jos käyttäjänäkökulmasta Guggenheim Helsinki on museobusinesta, esitetyt taloudelliset tavoitteet ovat epärealistiset ja hanke ajautuu taloudellisiin ongelmiin 2–4 vuoden sisällä avaamisesta.
Jos käyttäjänäkökulmasta Guggenheim Helsinki on matkailubusinesta, esitetyt taloudelliset tavoitteet ovat mahdollisia, mutta matkailubusiness on erittäin kilpailtu ja Suomessa sen kannattavuus on toimialavertailussa heikoimmasta päästä. Myös liikevaihdon kasvu on toimialavertailun heikoimpia.
Jos helsinkiläiset yritykset ovat valmiita luovan talouden aikakaudelle, hanke menestyy. Miljoonan euron yksityisen sponsorirahan tavoite on hyvä, parempi olisi 3,7 miljoonaa. Miljoonan sponsoriraha on mielestäni indikaattori – jos se ei toteudu, Guggenheim Helsingin aika ei ole vielä.
Toivon mukaan hanke ei toteuta jo liiankin tuttua kaavaa siitä, että se ajetaan läpi vaikka yksityinen sektori ei vastuuta otakaan. Tähän mennessä museoiden osalta yksityinen rahoitus on jäänyt miinukseksi hankkeiden budjetteihin. Hankkeen toteuttamista se ei ole estänyt. Olemme tyytyneet tilanteeseen, ja yksityinen sektori on luottanut siihen, että Artisti maksaa.
Pääsihteeri Kimmo Levä, Suomen museoliitto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti