Kannattaako museoiden kilpailla matkailubusineksessä perinteisillä museotavoilla, kysyy Kimmo Levä.
Kuten P.S.-blogissa on aiemmin todettu, museoiden ehdoton
vahvuus on monipuolinen ja korkeatasoinen osaaminen (kesäkuu 2013: Missä busineksessa olemme? ja joulukuu 2012: Valitsevilla museoilla ei ole valitettava tulevaisuus). Osaamisen korkeatasoisuudesta
kertoo myös pian julkistettava Kalle Kallion tekemä Museoväki 2013 -tutkimus.
Sen mukaan museoiden henkilöstöstä yli 60 prosentilla on korkeakoulututkinto. ”Lieneekö Suomessa muita aloja, jossa
prosenttiosuus on samaa tasoa”, pohti Kalle Kallio Museonjohtajien
seminaarissa viime viikolla alustavia tutkimustuloksia esitellessään.
Museoväki-tutkimuksen tulos tuo väistämättä mieleeni
viimevuotisen tapaamiseni Helsingin kaupungin ylipormestari Jussi Pajusen
kanssa. Hän pohti silloisen Guggenheim-päätöksen alla, että paras osaaminen hakeutuu
kulttuurialan tehtäviin. Tämän päätelmän taustalla oli tieto siitä, että
kulttuurialan koulutukseen pääsy edellyttää maassamme lukiotodistukselta
korkeinta keskiarvoa.
Usein todettuna ja ulkopuolisten olettamana museot
valitsevat keskeisimmäksi osaamisalueeksemme matkailubusineksen. Kun meiltä
kysytään ”Kuinka menee?”, vastaamme lähes aina näyttelyjen kävijämäärän
ja muut näyttelymenestyksen tunnusluvut. Alan ulkopuoliset osaavat harvemmin muuta kysyäkään.
On syytä kysyä, ovatko osaamisemme ja toimintamallimme kohdallaan
matkailubusineksessä menestymiseksi. Päätoimisesti matkailulla elävät
matkailuyritykset ovat keskimäärin hyvin pieniä, noin 400 000 euron liikevaihtoa
pyörittäviä pyydyksiä, jossa toimintaa pyörittävät yksi henkilö tai perheyritys. Akateemisuus ei ensimmäisenä tule mieleen, kun rakentaa mielikuvaa menestyvästä matkailuyrittäjästä ja -yrityksestä.
Pieni koko ja yrittäjyys rakentavat matkailupalvelujen
asiakkaille mielikuvaa joustavuudesta sekä palvelujen sisältöjen että niiden
saatavuuden osalta. Asiakkaat olettavat, että palveluja on saatavilla silloin,
kun heillä on aikaa niitä käyttää. Tämä olettamus koskee
luonnollisesti myös niitä museoita, jotka ovat valinneet matkailubusineksen
omakseen.
Sekä aukioloaika että jakelukanava liittyvät palvelun
saatavuuteen. Elokuussa Suomen museoliiton Facebook-sivuilla käytiin amerikkalaisten
museoiden esimerkkien innoittamana keskustelua menestyksekkäistä museon ja yleisön
kohtaamisista. Esimerkeiksi nousivat museobileet ja muut iltatapahtumat.
ICOMin Rio de Janeiron konferenssissa sain kuulla muutamia
esimerkkejä onnistuneista museoiden näyttely- ja tapahtumatuotteista.
Taiwanissa menestystä oli niitetty suuntaamalla palvelut kiireisille
liikemiehille ja muille työntekijöille. Resepti oli yksinkertainen: museo
laajensi aukioloaikojaan klo 20 jälkeen. Hollannissa Van Gogh –museo tarjoaa
dj-viihdettä, cocktaileja, erikoishintaisia aterioita ja opastettuja kierroksia
illalla kuuden ja kymmenen välillä.
Jakelukanavan osalta keskustelua on käyty vähemmän. Silloin
kun aiheesta on keskusteltu, on lähinnä arvioitu, että jakelukanava olisi
liiankin laaja eli museoita olisi liikaa.
Esille nousseiden esimerkkien ja talonpoikasjärjenkin mukaan
matkailubusineksessä menestyminen edellyttää aukioloaikoja, jotka osuvat
ihmisten vapaa-aikaan. Käytännössä meidän on luovuttava ”Avoinna ti-su klo
10-16” –ajattelusta. Museoiden pitäisi olla
avoinna samaan aikaan kilpailijoidemme kanssa eli käytännössä iltaisin,
viikonloppuisin, kesäaikana ja tilauksesta.
Tämä kirjoitus ei toki ole ensimmäinen keskustelunavaus
tästä asiasta. Kuten Museoliiton Facebook-sivun keskustelusta voi päätellä,
menestyksekkäitä kokeiluja on jo tehty. Useimmiten tuloksena on kuitenkin ollut
toteamus, että ilta- ja viikonlopputyö on aivan liian kallista. Näin onkin, jos
haluamme edelleen olla samaan aikaan koulu- tai kokousbusineksessa, jossa
kysyntä kohdistuu kellö 10-16 väliin. Oletettavasti matkailubusineksessa
menestyvät museot avaavat ovensa vasta klo 17 jälkeen.
Meillä on mahdollisuus valita kannattavasti joko tai, muttei
sekä että.
Kimmo Levä
Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri
Kimmo Levä pohtii asiaa hienosti käytännön näkökulmasta.
VastaaPoistaIhan mielenkiintoista lisäluettavaa raportin muodossa on esim. OKM:n keväällä julkaisema loppuraportti kulttuurin matkailullisen tuotteistamisen toimintaohjelman (2009-2013)
http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2013/liitteet/OKM6.pdf?lang=fi
Muutama vuosi sitten heitettiin ICOM/CECA konferenssin puheenvuorossa kysymys: matkailu tarvitsee museoita ja museot tarvitsevat matkailua. Vai tarvitsevatko?
Tästä on hyvä jatkaa,
Leena Tornberg