tiistai 26. elokuuta 2014

Museoon täytyy löytää, jotta siitä voi nauttia

"Kätketyn museoaarteen luokse on opastettava näkyvästi", kirjoittaa viestintäpäällikkö Seppo Honkanen.



Syrjäiselle hiekkakentälle pystytetty teltta täyttyy ihmisistä, koska sirkusväellä on vankka kokemus yleisön houkuttelemisesta. Kun sirkuksen vankkurit saapuvat kaupunkiin, pellen naama virnistää kadunkulmiin pystytetyissä mainoskylteissä — ne eivät jää huomaamatta.

Tammerkosken rannassa, punatiilisten tehdasrakennusten keskellä sijaitseva museokeskus Vapriikki on monella tapaa upea kohde ydinkeskustan kupeessa. Näyttelyt ovat hienoja, miljöö ainutlaatuinen, ruoka ja palvelu erinomaisia. Ihasteltavaa kaikenikäisille kävijöille riittää peräti 7 000 neliömetrin verran.

Mutta ensin heidän pitäisi löytää ovesta sisään. 


Osa 1: Kuinka Vapriikkiin opastetaan keskustasta? 


Ystäväni kertoi kuulleensa
sanan Vapriikki. Hän arveli sen olevan "jokin pieni museo, joka luultavasti liittyy vanhoihin tehtaisiin". Pyysin hänet kierrokselle tekemään havaintoja, kommentoimaan.

Käytän Vapriikkia esimerkkinä, koska olen tamperelainen. Havaintoja on helppo soveltaa moniin muihin museokohteisiin.

1. Kun potentiaalinen kävijä lähestyy Vapriikkia Keskustorin suunnasta, hän tulee Lapintien ja Kelloportinkadun risteykseen. Museokeskukseen opastaa — sen olemassaolosta muistuttaa — teksti sähkökaapin kyljessä : <Vapriikki

"Kyltti ei kerro minulle mitään. Aikaisemmin en ole edes huomannut sitä", toteaa kommentaattori. "Jos tässä mainostettaisiin Tampereen suurinta museota, voisin uteliaisuudesta poiketa katsomaan."


2. Sähkökaappi lähempää. Potentiaalisen kävijän oletetaan valmiiksi tietävän, mikä Vapriikki on, koska sanoja museo, museum tai museokeskus ei käytetä. Tilaa logon alapuolella riittäisi esimerkiksi sen kertomiseen, että museoita ja näyttelyitä on kolmessa kerroksessa, tervetuloa.
"1. krs: Tammerkoski-näyttely, Tampere 1918 -näyttely, Tehrään meistä ny numeroo -näyttely 2. krs: Tampereen luonnontieteellinen museo, Innovaatiot-näyttely, Kuin silloin ennen -näyttely 3. krs: Suomen jääkiekkomuseo, Urheiluidolit-näyttely, Aika leikkiä -näyttely, Kenkämuseo, Pinkoen huomiseen -näyttely. Lisäksi 6. syyskuuta avataan Postimuseo."  

3. Kelloportinkadun puoleisella jalkakäytävällä seisoo yksinäinen mainosteline, jossa lukee Revontuli. Muita opasteita, nuolia tai mainoksia houkuttelemassa kävijää ei ole. Hänen luotetaan jatkavan 250 metriä eteenpäin.
4. Pääsisäänkäynnin yläpuolella lukee VAPRIIKKI. Museokeskuksen siipirakennuksen seinään on kiinnitetty Afroditen valtakunta -näyttelyn mainos. Hyvä niin. Ohi voi silti helposti harppoa havaitsematta, että kyseessä on museokeskus täynnä nähtävää ja koettavaa.
5. Pääoven vieressä olevassa taulussa ilmoitetaan selkeästi aukioloajat ja pääsymaksut. Sanat museoravintola ja museokauppa mainitaan, mutta museo, museum tai museokeskus loistavat poissaolollaan. Näyttelyiden julisteet ovat hienoja. Ilman ennakkotietoja voisi erehtyä kuvittelemaan, että ne mainostavat esimerkiksi teatteriesityksiä.

Summa summarum: jos potentiaalinen kävijä ei valmiiksi tiedä, mikä on Vapriikki, hän ei tiedä sitä vielä pääovellakaan. 









6. Vasta lipputiskin jälkeen — pääsylipun jo ostettuaan — kävijä kohtaa kookkaan kankaan, jossa on selkokielinen, informatiivinen lista rakennuksen sisällöistä. 

"Miksi tiedot eivät ole esillä museon pihassa?" ihmettelee kommentaattori. "Näyttelyistä voisi myös olla parin lauseen kuvaus. Tietäisi, mitä menee katsomaan." 



Osa 2: Lähestytään Vapriikkia pohjoispuolelta


Koskimaiseman halkaisee Palatsin kävelysilta. Se yhdistää Finlaysonin ja Tampellan alueet, joten Vapriikkiin voi saapua nykyään myös rakennuksen pohjoispuolelta.


1. Museokeskuksen katolla lukee tummin kirjasimin VAPRIIKKI

"Olen kävellyt Palatsin sillan yli, mutta ei minulle ole tullut mieleenkään, että tämä suuri rakennus on Vapriikki, museo, johon pääsee sisälle", kertoo kommentaattori. "Miksi museot eivät mainosta näyttelyjään tällä puolella taloa?"



2. Kesällä 2014 avattiin Vapriikin seinustaa kiertävä maisemareitti. Sitä pitkin pääsee museokeskuksen terassille kosken kuohujen ihailemaan. Mahtavaa. 

Yhtään opastetta tai mainostelinettä ei ole kävijöitä houkuttelemassa. Rautaportista astuu reitille vain sattumalta tai ennakkotiedon perusteella. Siis jos ei säikähdä sinisiä kieltokylttejä.


3. "Ei kalastusta, ei koiria, ei läpikulkua, nauhoittava kameravalvonta", ilmoitetaan portin kyljessä. Sisäänheittomateriaalia.
4. Maisemareitti on todella hieno, ellei peräti ainutlaatuinen. "Kuin ulkomailla olisi", hihkaisee kommentaattori. Käytävän päässä pilkottaa sininen, suomalainen kieltokyltti.

5. Pääsy kielletty — kävelyreitin luvattiin vievän Vapriikin terassille, mutta se päättyy kieltoon.

Onneksi kyltti ei koske museokeskusta, vaan kieltää padon päälle kapuamisen. Vierestä löytyvät rappuset museoravintolan terassille. "Mahtavat näköalat. Täällä olisi mukava syödä." 


Kaikki ei ole kiellettyä 


Museoista täysin riippumattomat pykälät, asiat ja virkamiehet rajoittavat museoiden mahdollisuuksia saada näkyvyyttä.

Arvokiinteistöjen seiniin ei saa kiinnittää mainoskylttejä, -kankaita tai kirkkaina loistavia logoja. Mainostelineitä ei voi asetella minne tahansa.  Museoiden henkilökunta ei voi käyttää työaikaansa julisteiden liimailuun. Eikä museo ole mikään sirkus, joka levittelee räikeitä pellenkuvia lyhtypylväisiin. Taloudellisia resurssejakaan ei ole.

Kaikki ei sentään ole kiellettyä tai mahdotonta. Museoiden kannattaa miettiä, mitä konkreettista ne voisivat tehdä opastaakseen ja kannustaakseen kävijöitä ovesta sisään. Entä mitä sen eteen voisi tehdä jo tänään? 

Lähes kaikki pitävät museoista. Läheskään kaikki eivät vielä sitä tiedä, koska he eivät ole käyneet museossa kymmeneen vuoteen. 


”Olen usein ihmetellyt, miksi esimerkiksi museoiden ja ravintoloiden nettisivuilta on vaikea löytää aukioloaikoja ja osoitetta, eli sitä olennaisinta, jonka potentiaalinen asiakas tarvitsee”, kirjoittaa entinen europarlamentaarikko Satu Hassi Facebookissa.

Opasteisiin kannattaa panostaa myös verkossa.  Vilkaiskaa seuraavaksi oman museonne verkkosivuja ulkopuolisen silmin. Kuinka selkeästi aukioloajat, osoitteet, ajo-ohjeet ja karttalinkit ovat esillä?



Mistä näkyvyyttä halvalla?

Huonoja ehdotuksia, keksikää parempia.

- Ottakaa mallia Ikeasta: maalatkaa asfalttiin pieniä jalanjälkiä / reittejä / nuolia, jotka opastavat museoon.  
- Kiinnittäkää lyhtypylväisiin kylttejä, jotka näyttävät museon sijainnin ja kävelymatkan. 
- Hankkikaa kymmenen katumainostelinettä. Viekää ne aamulla ne ulos, kerätkää ennen sulkemisaikaa sisälle. 
- Levittäkää kadun yläpuolelle mainoskangas.
- Keksikää yllättäviä paikkoja, joissa museotanne voisi mainostaa. Naapuritalon katolla? Veneen kyljessä? Aidassa? Baarien vessoihin kiinnitetyissä tarroissa? 
- Soittakaa kunnan edustajalle, kiinteistön omistajalle tai poliisille ja ylipuhukaa hänet antamaan lupa mainosten levittämiselle.   
- Kysykää vinkkejä ystäviltä, puolitutuilta, kylänmiehiltä: henkilöiltä, jotka eivät tavallisesti museossa käy. Missä museo voisi näkyä? 
- Palkatkaa maskotti jakamaan lentolehtisiä: "Tervetuloa museoon, nauttisitte siitä." 
- Huolehtikaa, että kunnan viralliset opaskyltit ovat ajan tasalla.  
- Suurin osa Keski-Suomessa autoilleista tietää Jari-Pekka -huoltoaseman, koska se aloittaa mainostamisen 100 km aikaisemmin. "Enää 100km Jari-Pekkaan!" Millaisia keinoja muut liikkeenharjoittajat käyttävät herättääkseen asiakkaiden huomion? 
- Miten Vesa Keskinen saa ihmiset ajamaan satoja kilometrejä Tuuriin? Muuttukaa kyläkauppiaksi. Hei, se oli vitsi.

Seppo Honkanen
Kirjoittaja on Suomen museoliiton viestintäpäällikkö



Ai niin. Vapriikissa ensimmäistä kertaa vieraillut kommentaattori ihasteli museokeskusta kaksi tuntia, jonka jälkeen hän harmitteli, että juna Helsinkiin lähtee tunnin päästä.

"Voisin viettää täällä vaikka koko päivän."

10 kommenttia:

  1. Museoiden pitäisi rohkaistua tuomaan itseään esille. Vaikka olisi kuinka hienoa sisältöä, niin tyhjinä salit ammottavat, mikäli ihmisiä ei houkutella sisälle. Se ei ole kenenkän etu.

    VastaaPoista
  2. Tuttua tarinaa! Kun olemme kartoittaneet museoiden saavutettavuutta, olemme huomanneet hurjasti käyttämättömiä mahdollisuuksia.

    VastaaPoista
  3. Vielä harmittavampaa on, kun houkutteleva kyltti näkyy, pyörit ja etsit, ja lopuksi joku tietää kertoa että "sehän on ollut jo useamman vuoden suljettuna".

    VastaaPoista
  4. Tämä on niin totta. Hyvä, että kirjoitatte aiheesta.

    VastaaPoista
  5. Mainio kirjoitus! Kovin totta tämä myös monien muiden museoiden kohdalla

    VastaaPoista
  6. Kiitos kommenteista!

    Mitä museokeskus Vapriikkiin tulee, sen opasteita käytetään on kirjoituksessa käytännön esimerkkinä, koska itse olen tamperelainen — tunnen alueen. Aivan vastaava, ellei huonompi, opaste-, kyltti- ja sisäänheittotilanne on monessa muussa museokohteessa.

    Suomalaiset museot ovat todella hienoja paikkoja. Sisältö ja miljöö ovat 110% kunnossa, mutta monilta potentiaalisilta kävijöiltä ne jäävät kokematta, koska heitä ei siihen aktiivisesti kannusteta.

    Lähes kaikki pitävät museoista. Läheskään kaikki eivät vielä sitä tiedä, koska he eivät ole käyneet museossa sitten kouluvuosien.

    Millaisia keinoja tai mahdollisuuksia on heidän houkuttelemisekseen? Se on aihe, jonka pohtiminen on koko alan kannalta merkittävää.

    -Seppo Honkanen

    VastaaPoista
  7. Nyt on tartuttu hyvään aiheeseen! Paljon autolla liikkuvana harmittelen myös sitä, että tienvarsikylteissä ei useinkaan ole ilmoitettu aukioloaikoja, vaikka museoon poikkeaminen toisikin matkaan monen kilometrin lenkin. Positiivisena poikkeuksena tästä on mainittava Mobilia, johon olen pari kertaa mennyt "sattumalta" vain siksi, että aukioloajat ovat olleet selvästi esillä, ja hukkareissun pelko on siten ollut aiheeton.

    Museoihin en ehkä muutenkin päässyt rakentumaan jonkinlainen kieltojen ja rajoitusten henki. Näyttelyt pitäisi esimerkiksi pyrkiä rakentamaan siten, että "koskeminen kielletty" -kylttien määrä saataisiin minimiin. Museoiden kokoelmakeskukset ovat salaisia paikkoja, joita usein - mielestäni turhan hanakasti - suojellaan julkisuudelta varkaiden pelossa. Valokuvaamista kielletään silloinkin, kun se ei ole tarpeen - ja vaaditaanpa jossain yksityishenkilöäkin maksamaan lainkin näkökulmasta epämääräinen kuvausmaksu.

    Kireässä taloudellisessa tilanteessa museoiden suoritteita tutkitaan yhä tarkemmin. Museokohteen tärkein suorite on kävijäämärä: niiden lisäämiseksi ja tyytyväisten kanta-asiakkaiden hankkkmiseksi ei siis voi koskaan tehdä liikaa työtä.

    VastaaPoista
  8. Jep, hyvä keskustelu ja aihe aina ajankohtainen. Valitettavan usein museot vetäytyvät poteroihinsa ja valittavat resurssipulaa, vaikka aika helpoilla keinoilla ja pienillä taloudellisilla investoinneilla voisi saada enemmän näkyvyyttä ja tietoa museoista. Aiemmin tällä palsatalla on projektikoordinttaattori Elina Björkqvist kirjoittanut osoitteettomista museoista, joita puhelimien paikannustoiminnot eivät löydä http://museoliitto.blogspot.fi/2014_07_01_archive.html. Vaikea on silloin päästä perille edes toteamaan sitä, että museo on kiinni. Toisin on Ruotsissa. Siellä viime vuonna avattu Abba-museo porskuttaa komeilla kävijämäärillään, yli 350 000 kävijää enimmäisenä vuonna. Suomessa aprikoidaan onko Abba-museo edes museo, ja riittääkö kävijöitä ensimmäisen vuoden jälkeen kun Abba-fanit ovat jo nähneet museonsa. Voin vannoa, että riittää. Ruotsalaiset osaavat markkinoinnin ja brändäyksen olipa kyseessä vaatteet, huonekalut, musiikki tai museo. Kävin kesällä Abba-museossa ja aion käydä toistekin, enkä ole edes Abba-fani. Käyn myös Vapriikissa - tunnen nääs tien sinne.



    VastaaPoista
  9. Museonjohtaja Marjo-Riitta Saloniemen vastaus tähän blogikirjoitukseen: https://www.blogger.com/blogger.g?blogID=2984628656049553663#allposts/postNum=0

    VastaaPoista
  10. Niin monet museot kykenevät hukkaamaan valtavan potentiaalinsa siihen, että ne eivät tee mitään houkutellakseen ihmisiä sisään. Tai ovat varmaan kovasti tekevinään, mutta tekeminen on niin onnetonta, että hohhoijaa. Ja on aivan turha mussuttaa museonjohtajien siitä, että kun on niin hankalaa se näkyminen. Miten yksityisyritykset ja kaiken maailman tapahtumat sitten pystyvät näkymään? Eikö heille pitäisi olla ihan yhtä hankalaa? Asenteesta siinä lähinnä on kysymys.

    VastaaPoista