Majakat kutsuvat, kuuleeko kukaan?

Söderskärin majakka ilta-auringossa. Kuva Salla Hänninen/SML

Majakoista lumoutunut Salla Hänninen mietiskelee niiden asemaa rakennusperintö- ja kulttuurimatkailukohteena. 

En ole varmasti ainoa, jolle on käynyt niin. Vuonna 2012 se alkoi. Yhden kerran kun kokeili, niin lisää oli saatava. Kun antoi pikkusormen, se vei koko käden.

Suomen vanhin valomajakka Paraisten Utössä täyttää tänä vuonna 200 vuotta. Kuvat: Salla Hänninen/SML

Majakkakärpänen puraisi minua ja avomiestäni pari kesää sitten, kun matkustimme minireissulle Utön saarelle. Sen jälkeen piti hankkia (upea) Suomen majakat -kirja ja tutkia, minne seuraavaksi menisi. Jatkoa seurasi kuitenkin vasta tänä kesänä, kun yövyimme yhden yön Söderskärin majakalla.

Vierailumme aikaan Luotsisaari eli Bastulandet oli vierailta kielletty lintujen
pesimisrauhan vuoksi.  Kuva Juuso Hämäläinen.

Olen kotoisin Lapista ja sitä mieltä, että aavoilla soilla ja erämailla on karujen luotojen ja saarien kanssa jotain yhteistä. Minua majakoiden pariin vetää rauhallisuus, eristyneisyys, historian havina ja poikkeuksellinen elinympäristö. Ja tietysti itse majakat, kauniit, jylhät rakennukset ympärillään arvaamaton meri. Meren suuruus ja voima mykistää, vaikkei Itämeri se kaikista isoin lätäkkö olekaan. Majakkasaarilla mieli miettii, kuinka ne ihmiset ovat ennen pärjänneet ja eläneet. Majakat ja niiden ympäristö huokuvat tarinoita.

Söderskärin majakka automatisoitiin vuonna 1957.
Kokonaan majakka sammutettiin vuonna 1989. Kuva: Juuso Hämäläinen

Kuka näitä tarinoita vaalii? Majakat ovat nimittäin eräänlaisia väliinputoajia. Kun niistä etsii tietoa, hämmentyy siitä kenelle ne kuuluvat ja mikä taho hoitaa mitäkin asiaa. Bengtskärin majakan omistaa Turun yliopistosäätiö, joka vuokraa majakkaa matkailurittäjille. Söderskärin majakka puolestaan on yksityisomistuksessa. Liikennevirasto vastaa suurimmasta osasta Suomen majakoista ja on aloittanut äskettäin kymmenen vanhan majakkarakennuksen kunnostusprojektin.

Kulttuuriympäristön ja rakennusperinnön vaalijana Museovirastolla on sanansa sanottavana majakoiden säilyttämisestä, hoidosta ja kehittämisestä. Lisäksi mm. Metsähallitus, Ely-keskukset, tutkijat, luonnon- ja lintujen suojelijat, matkailutoimijat ja rakennusviranomaiset ovat olleet kiinnostuneita majakoista ja toimineet niiden ympäristössä. Puolustusvoimilla on ollut toimintaa ainakin Glosholmenissa ja Utössä.

Suomen majakoita. Kuva: Liikennevirasto

Söderskärin majakka- ja luotsisaaren puurakennusten kunnostusta ovat tukeneet Metsähallitus ja Euroopan aluekehitysrahasto. Kuva: Salla Hänninen/SML

Kaikkien toimijoiden etu on, että majakat pysyvät auki ja hyvässä kunnossa. Tätä on ajanut erityisesti Suomen majakkaseura, jolla ei vapaaehtoistoimintaan perustuvana yhdistyksenä ole kuitenkaan loputtomasti resursseja toimia tai valtaa tehdä päätöksiä. Parhaillaan majakkaseuran aktiivit kunnostavat Gustavsvärniä ja Märketiä. Suomen majakkaseura on hieno esimerkki aktiivisesta kansalaistoiminnasta, jossa joukko ihmisiä on valmis työskentelemään oma-aloitteisesti tärkeänä pitämänsä asian puolesta. Tämä vapaaehtoistyö on tarpeen, mutta kaipaa silti viranomaisten ja päättäjien tukea ja eri toimijoiden yhteistyötä.

Söderskärin rakennukset ja maisemat näkyvät
komeasti majakkatornista. Kuva: Juuso Hämäläinen

Kyse ei ole pelkästään menoerästä. Majakat ovat kulttuurimatkailun kannalta merkittäviä ja kiinnostavia kohteita, vaikkeivat tosin matkailuyrittäjille niitä helpoimpia. Säädöksiä on paljon, olosuhteet haastavat ja aktiivinen vierailukausi lyhyt. Uskon silti, että kaltaisiani majakkahulluja riittää ja majakoihin panostamalla saamme Suomen kartalle uusia kulttuurimatkailun paraatikohteita, jotka tuovat samalla hienolla tavalla esille suomalaista erityislaatuisuutta, rauhaa ja sisukkuutta. Tällä hetkellä Suomessa kootaan verkostoja kansallisten maisemareittien koordinoimiseksi, jotta ne saataisiin entistä paremmin valjastettua matkailun käyttöön ja nostettua arvoiseensa asemaan. Ennustan ja toivon, että majakat voisivat olla seuraavana vuorossa. Tämä istuisi mielestäni myös Matkailun edistämiskeskuksen uusimman pääkohderyhmän eli luonnosta, pienestä seikkailusta ja arjesta irrottautumisesta pitävien Modernien humanistien makuun.

Söderskärin Majakanvartijan talon tilat ja huoneet on
vasta kunnostettu. Kuva: Juuso Hämäläinen

Skotlannissa majakoille on omistettu oma museo The Museum of Scottish Lighthouses. Suomessakin vastaavaa on Suomen majakkaseuran puheenjohtaja Angela Erikssonin mukaan joskus alustavasti suunniteltu, mutta viime aikoina seura on keskittynyt kunnostustöihin. Majakkaseura tekee silti mielellään yhteistyötä merimuseoiden (esim. Forum Marinum) kanssa, joissa majakat ovat muutenkin olleet eri tavoin esillä. Suomen merimuseossa Kotkassa on ollut esillä 11 majakan puolimallia ja Rauman merimuseossa yleisö etsii tietoa majakan mallisilta näyttöpäätteiltä. Majakkahullu kiittää ja kuittaa ja jää mielenkiinnolla odottamaan tulevia käänteitä.

Heikki Helmisen rakentama Russarö-majakan puolimalli.
Kuva: Marja Mattila, Suomen merimuseo.

Salla Hänninen

Kirjoittaja työskentelee Suomen museoliiton ja Culture Finland –kulttuurimatkailun 

katto-ohjelman hankeassistenttina.

Kansainvälistä majakkapäivää vietetään ensi sunnuntaina 17.8. jolloin useisiin majakoihin järjestetään retkiä ja ohjelmaa. Ohjelmaa on esimerkiksi Selkämeren majakoilla (Säppi, Isokari ja Kylmäpihlaja),  Hangon edustalla Gustavsvärnissä ja Sälgrundissa Kaskisissa.


Triviaa: Museovirasto ja Suomen kotiseutuliitto valmistelevat parhaillaan Faron sopimuksen ratifiointia eli hyväksymistä ja voimaan saattamista. Faro on sopimuksen syntykaupunki Portugalin eteläosissa ja tarkoittaa myös majakkaa.