perjantai 5. syyskuuta 2014

Kulttuurimatkailijan moderni postikortti

Sosiaalinen media on yhä useammin osana museovierailua. Museot kulttuurimatkailun kärkeen -hankkeen projektikoordinaattori Elina Björkqvist tunnisti myös itsessään piilevän some-museovierailijan.


Olavinlinna ikuistettuna Valtakunnallisten museopäivien aikaan.

Heinäkuun lopussa New York Times kirjoitti artikkelissaan Euroopan museoiden lisääntyneiden kävijämassojen vyörystä taiteen mestariteosten pariin.  Suurten kävijämäärien hallinnoimiseksi ja taideteosten turvaamiseksi museoiden on ollut pakko ottaa käyttöön erilaisia käyntiä helpottavia ja selkeyttäviä keinoja. Ajastetulla pääsylipulla museokäynti esimerkiksi aloitetaan ennalta sovittuna ajankohtana. Näin teosten edessä parveilevien innokkaiden määrää saadaan hallittua. Artikkelissa tuotiin esille museoiden suosion kasvun lisäksi myös uudenlainen museokäynnin muoto, missä sosiaalisella medialla on suuri rooli. Ihmiset haluavat ikuistaa itsensä taiteen edessä ottamalla selfien, jonka he sitten jakavat ystävilleen ja tuntemattomille seuraajilleen erilaisten kanavien kautta. Kun eurooppalaisten museoiden suosio alkaa muodostua jo osittain ongelmaksi ja museovierailu jopa tukalaksi, Suomen museoissa samanlainen yleisövaellus on vielä haavekuvaa. 

Somen käyttäminen museokäynnin yhteydessä on kuitenkin jo selkeästi rantautunut Suomenkin kamaralle. Museokäynneistä twiitataan ahkerasti, kehutaan näyttelyitä ja suositellaan vierailua. Suosittua on myös kertoa oma sijainti esimerkiksi Facebookissa. Tällöin kaikki ystävät saavat tiedon, missä museossa ystävä on milloinkin itseään sivistänyt. Näyttelyissä usealla on kädessään opaslehtisen lisäksi kamera. Ajatuksia herättävät teokset ikuistetaan ja jaetaan Instagramissa sopivan filterin sävyttäminä. Luin artikkelia somen käytöstä ja taulujen edessä jonoksi asti muodostuvista kuvaajista ensin hieman huvittuneena, kunnes tajusin että itse kuulun myös näihin teoksia kuvaileviin, olinpaikkani ilmoittaviin insta-face –museokävijöihin.

Puhelimeni on täynnä kuvia miellyttävistä teoksista maailman eri museoista. MoMassa oloni oli kuin rock-keikalla seisoessani Frida Kahlon teoksen edessä. Taidemaailman bändärinä ikuistin idolini tuotoksen, jaoin sen heti Facebookissa ja sain useita tykkäyksiä Fridaa fanittavilta ystäviltäni. Vierailua arvostaville kerroin käynnistäni myös chekkaamalla itseni museoon. Toimet tukivat sekä omaa identiteettiäni kulttuuriharrastajana että toimivat myös eräänlaisena modernina postikorttina matkastani. Sosiaalisessa mediassa esitän nyt kuvin sen mitä aikaisemmin kirjoitin postikorttiin. Mikä ennen jäi ehkä pölyttymään vastaanottajan pöytälaatikkoon on nykyään lukemattomien ihmisten nähtävissä ja jaettavissa, ilman viivettä tai pelkoa hukkumisesta postiin. Museoiden kannattaisi tarttua  tähän halpaan ja ihmisiä kiinnostavaan markkinointimahdollisuuteen!

Vaivalla puurrettu museon mainoskampanja ei välttämättä saa ansaitsemaansa huomiota, mutta kävijän museosta lähettämä viesti voi levitä kulovalkean tavoin sosiaalisessa mediassa, saavuttaen mahdolliset kävijät myös yli maan rajojen. Ja vaikka museoiden ei ole mahdollista vaikuttaa kävijöiden tuottamien viestien sisältöön tai muotoon, olisi niiden lähtemistä bittimaailmaan kuitenkin edesautettava. Olisikin hienoa jos tulevaisuudessa jokainen museo sallisi tiloissaan valokuvauksen, mahdollisuuksien rajoissa tietenkin, mahdollistaisi museoon sisälle chekkaamisen ja keksisi näyttelyihinsä  liittyviä hashtagejä. Muutamalla klikkauksella, muutamassa sekunnissa museo olisi lukemattomien potentiaalisten kotimaisten sekä ulkomaisten kävijöiden huomion kohteena!



Elina Björkqvist
Kirjoittaja työskentelee projektikoordinaattorina Suomen museoliitossa Museot kulttuurimatkailun kärkeen -hankkeessa



22.1.2014 vietettiin #MuseumSelfie –päivää. Hashtagia käyttämällä museoselfieiden kuvavirtaa voi seurata Twitterissä.

Suomen museoliiton viestintäpäällikkö Seppo Honkasen blogikirjoitus valokuvaamisesta

3 kommenttia:

  1. Seppo Honkanen / Museoliitto5. syyskuuta 2014 klo 12.40

    "Vaivalla puurrettu museon mainoskampanja ei välttämättä saa ansaitsemaansa huomiota, mutta kävijän museosta lähettämä viesti voi levitä kulovalkean tavoin sosiaalisessa mediassa, saavuttaen mahdolliset kävijät myös yli maan rajojen.

    Ja vaikka museoiden ei ole mahdollista vaikuttaa kävijöiden tuottamien viestien sisältöön tai muotoon, olisi niiden lähtemistä bittimaailmaan kuitenkin edesautettava.

    Olisikin hienoa jos tulevaisuudessa jokainen museo sallisi tiloissaan valokuvauksen, mahdollisuuksien rajoissa tietenkin, mahdollistaisi museoon sisälle chekkaamisen ja keksisi näyttelyihinsä liittyviä hashtagejä. Muutamalla klikkauksella, muutamassa sekunnissa museo olisi lukemattomien potentiaalisten kotimaisten sekä ulkomaisten kävijöiden huomion kohteena", kirjoittaa Elina Björkvist yläpuolella. Ja hyvin kirjoittaakin.

    Vahva peukku tälle ajatukselle minulta.

    VastaaPoista
  2. Entäs tekijänoikeudet? Entäpä sosiaalisen median palveluiden käyttöehdot, jotka omivat oikeudet kuviin? Näitä kysymyksiä kuullaan tuon tuosta, osin varmasti aiheellisestikin. Mutta jos museokävijä ei saa somettaa ja jakaa kuvia, niin sitten ollaan aika pian niiden huonosti näkyvien opasteiden ja museon oman markkinointibudjetin varassa tehtyjen toimenpiteiden varassa. Museoiden löydettävyyteen ja houkuttelevuuteen tulisi kaikin puolin lisää tehoja, jos someen voitaisiin suhtautua aiempaa avarakatseisemmin. Vastalauseita?

    VastaaPoista
  3. Elina Björkqvist/Museoliitto10. syyskuuta 2014 klo 11.16

    Hyviä ja pohtimisen arvoisia kysymyksiä! Tekijänoikeudet on tietenkin huomioitava, mutta valokuvauksen kieltäminen ainoastaan niihin vedoten on toimintaa helpoimman kautta. Valokuvauksen voi mahdollistaa osittain tai museo voi keksiä kohteita, joita kävijä voi huoletta kuvata. Tintamareskit esimerkiksi varmasti kiinnostavat kävijöitä. Kuvauksen kohteen ei siis tarvitse edes olla näyttelyn artefakti tai teos. Jos valokuvausta ei vain voida mahdollistaa, tulisi kuitenkin muistaa muut sosiaalisen median kanavat! Kulttuurimatkailun indikaattorit -pilottikyselyn alustavissa analyyseissä museokävijäksi osoittautuu (taas) keski-ikäinen nainen. Sosiaalisen median työkaluilla olisi mahdollista moukaroida myös tätä kävijäprofiilia monipuolisemmaksi! Tekijänoikeuksien noudattaminen on museon kontolla, mutta sosiaalisen median palveluiden käyttöehdoista vastaa mielestäni jokainen käyttäjä itse. Olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, että somen avulla museoiden löydettävyyteen ja houkuttelevuuteen saadaan lisää tehoja!

    VastaaPoista