Museo vs. kauppakeskus

Kauppakeskuksen perusideaa on jo soviteltu museoihin. Onko seuraava askel se, että museo viedään kauppakeskukseen? Museon roolia ja paikkaa suomalaisten arjessa pohdiskelee Museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä.


Olen törmännyt viime aikoina useisiin puheisiin ja kirjoituksiin, joissa museo ja kauppakeskus tuodaan esiin samassa asiayhteydessä.

ICOMin johtamisen ja hallinnon kehittämisen komitean marraskuisessa seminaarissa Washingtonissa eräs puhujista totesi, että museoiden toiminnallinen kehityskaari on suurin piirtein seuraava:

1. Keräily ja sitä seurannut museoiden perustamisen vaihe (1900-luvun alku)
2. Museot oppimisen paikkoina ja kokoelmien esillepano opetustarkoituksessa (1970-luvulle)
3. Museot monipuolisina elämysten kauppakeskuksina (2010-luvulle)
4. Museot aktiivisina yhteiskunnallisina toimijoina (nykypäivä)

Tätä neljännen sukupolven museotoimintaa ovat viime aikoina korostaneet myös muut tahot. Viimeksi tanskalaiset.

Tanskan museoliiton ja kulttuuriministeriön julkaisemassa kirjassa Museums, citizens and sustainable solutions (2015) museoiden keskeiseksi tehtäväksi määriteltiin kansalaisten aktivointi: ”There is a high degree of focus on the museums contributing to giving citizens better opportunities for active citizenship.” Museotyön tavoitteeksi puolestaan nostettiin tasa-arvoisen yhteiskunnan rakentaminen: “Museums have role to resolving some of the social problems that society is facing. This is a case of social justice as a key result of what the museums are doing for society -- The best museums use their position of trust to encourage people to reflect on society’s contemporary challenges. They promote social justice and human rights. Challenge prejudice and champion fairness and equality.”

Suomessa ei vielä ole paljonkaan viitteitä siitä, että olisimme siirtymässä Kauppakeskus-vaiheesta yhteiskunnallisen keskustelun aktiiviseksi vetäjäksi. Taitaa olla niin, että useissa museoissa ollaan vasta siirtymässä Opetustarkoitus-vaiheesta Kauppakeskus-vaiheeseen. Tavoitteena on ennen muuta laventaa elämystarjontaa kauppakeskustyyliin.

Museot ja kauppakeskukset on suomalaisessa keskustelussa yhdistetty konkreettisesti. Muutama viikko sitten Forumin kauppakeskus Helsingissä järjesti keskustelutilaisuuden, jossa erityisesti kauppakeskuksen vetäjät liputtivat aikaisempaa laveamman museoyhteistyön puolesta. Museo nähtiin ennen muuta yhtenä mahdollisuutena, jolla kauppakeskus saataisiin nykyistä houkuttelevammaksi. Ihmiset palaisivat kivijalkakaupantekoon verkkoshoppailun sijasta.

Tulevaksi trendiksi ennustettiin sitä, että kauppakeskuksienkin pitää tulevaisuudessa käyttää entistä enemmän neliöitä ei-kaupalliseen toimintaan, jotta kaupallinen toiminta mahdollistuisi. Tämä ilmiö näyttää toteutuvan jo ainakin Hämeenlinnan Tuuloksessa. Siellä paikallinen kauppakeskus Tuulonen investoi menneenä kesänä huomattavan summan yhden Suomen historian merkittävimmän lentokoneen eli Hanssin-Jukan tallentamiseen ja esillepanoon. Ainakin lehtitietojen mukaan investointi on ollut erittäin kannattava. Kulttuuriperintö on vetänyt kauppakeskukseen väkeä enemmän kuin ennustettiin.

Myös Espoossa on KulttuuriEspoo 2030 -linjauksissa nostettu esiin kauppakeskusten ja kulttuuritoimijoiden yhteistyö, tosin hieman eri näkökulmasta kuin naapurikaupunki Helsingissä. Siellä kauppakeskuksia on jo tyhjentynyt, ja esiin on nostettu vaihtoehto, että nämä tilat voitaisiin muuttaa kulttuuritoimijoiden käyttöön sopiviksi.

Idea ei sinällään ole uusi. Kun teollisesta vaiheesta siirryttiin jälkiteolliseen vaiheeseen, monet tyhjentyneistä tehdastiloista erityisesti kaupunkien keskustoissa otettiin kulttuurin käyttöön. Nyt olemme ilmeisesti siirtymässä kaupallisesta vaiheesta jälkikaupalliseen vaiheeseen, jossa aineeseen ja materiaan perustuva kauppa on verkossa ja aineettomat hyödykkeet ja ei-kaupalliset toimijat vetävät väen kivijalan päällä oleviin tiloihin.

Tämähän ei museoille ole huono uutinen.

Kimmo Levä

Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri