Suomen museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä kävi Tanskassa pohjoismaisten museoliittojen pääsihteerien tapaamisessa. Tuliaisiksi tuli ajankohtaisia ajatuksia pohjoismaisten museoiden nykytilasta ja museokävijöistä.
Nykyisessä keskustelukulttuurissa valtavirtaa on se, että mielipiteet ja akateemisten tutkimusten tulokset saavat saman painoarvon. Faktana esitetyn tiedon pohjaksi riittää, että perustelee oman mielipiteensä toteamalla: ”Näin asia koetaan.” Valtavirtaa ovat myös vahvistusvinoutumat. Oma näkemys vahvistuu, kun etsimme vain uskomuksiamme tukevaa informaatiota sen sijaan, että hakisimme tietoa, joka osoittaa meidän olevan väärässä.
Osallistuin maaliskuun alussa pohjoismaisten museoliittojen pääsihteerien vuotuiseen tapaamiseen. Tapaamisen järjestämisvuorossa oli Tanska, ja kokous pidettiin keväisessä Kööpenhaminassa. Vahvistusvinoutuman vaara museoliittojen ja museoiden yhteiskunnallisen merkityksen korostumisesta oli kokouksessa epäilemättä läsnä, mutta myös (mielestäni toteutunut) mahdollisuus saada yleiskuva siitä, mikä pohjoismaissa on museoalan keskustelun ytimessä. Yllättävää ei ole, että Pohjoismaissa museoalan keskustelussa ja kehittymisessä teemat ovat yhteisiä. Museolaki ja museoalan rakenteet ovat kaikkialla uudistamisen alla.
Uudistuvat museolait tunnistavat museoiden aikaisempaa laajemman yhteiskunnallisen roolin. Ruotsissa demokratian ja yhteiskuntarauhan edistämisessä on meneillään hyvältä vaikuttava kampanja, jossa museot kutsuvat eri näkemyksiä edustavia henkilöitä keskustelemaan tiloihinsa (sen sijaan, että nämä haastaisivat riitaa sosiaalisessa mediassa). Norjassa museoiden rakenteita halutaan muuttaa edelleen kohti suurempia yksiköitä. Tanskassa on juuri saatu vietyä loppuun mittava kokoelmahallinnan ohjelmiston kehittämisprojekti. Taidemuseokentällä keskusteluttavat kaikkialla taiteilijapalkkaan liittyvät kysymykset.
***
Tämän vuoden pääsihteeritapaamisen erityistä antia oli Tanskassa tehdyn kulttuurimatkailuun liittyvän tutkimuksen ”Turismi ja museot – myytit ja faktat” tulosten esittely. Tutkimuksen oli tehnyt ammattikorkeakoulu Absalonin lehtori, filosofian tohtori Andreas Bonde Hansen. Tutkimus testasi yleisimpiä kulttuurimatkailuun liittyviä väitteitä. Tulokset esiteltiin ”myytinmurtaja-menetelmällä”.
Myytti 1: Museovieraat tietävät, mitä he haluavat.
Väärin. Museokävijät yleisesti ja erityisesti turistit hahmottavat huonosti kulttuuriperintöelämyksiin liittyvät tarpeensa ja toiveensa.
Myytti 2: Suuri yleisö (paikalliset kävijät ja kansainväliset turistit) haluavat samaa – interaktiivisuutta, digitaalisuutta ja elävään kulttuuriperintöön liittyviä elämyksiä.
Väärin: Paikalliset ja turistit haluavat eri asioita. Yleistäen voi todeta, että paikalliset haluavat dynaamisesti tuotettuja elämyksiä, kun taas turistit hakevat perinteisiä ikonikohteita (kirkot, linnat, kartanot) ja monumentteja.
Myytti 3: Perheet ovat taloudellisesti hyvä kohderyhmä.
Väärin. On vain muutamia kulttuuriperintökohteita, jotka tekevät huomattavan liikevaihdon ja voiton perhekohderyhmällä. Perheet edellyttävät korkealaatuisia palveluja samalla kun asiakaskohtainen tulo jää pieneksi.
Myytti 4: Kiinalaiset tulevat ja he käyttävät paljon rahaa.
Väärin. Kiinalaisten osuus on pieni suhteessa saksalaisiin, pohjoismaalaisiin ja sekä pohjoiseurooppalaisiin ja amerikkalaisiin verrattuna. Meillä on lopulta hyvin vähän tietoa siitä, miten kiinalaiset käyttävät matkakohteissa rahaa. Kulutus näyttää painottuvan lentokentille.
Myytti 5: Meillä on hyvää tietoa turistien käyttäytymisestä ja tarpeista.
Väärin. Meillä on erittäin vähän analysoitua tietoa turisteista. Ongelma on sekä tietojen yhdistämisessä että tietojen keräämisen metodeissa.
Myytti 6: Pohjoismaat ovat menestyviä turistimaita.
Totta. Kaikki pohjoismaat menestyvät hyvin turismiin liittyvissä mittauksissa. Pohjoismaat eroavat painopisteiden osalta seuraavasti:
- Tanska: kansainvälinen matkailu ja erityisesti saksalaiset
- Ruotsi: kotimaan matkailu, kaupunkilomat, museoturismi
- Norja: eliittiturismi, matkailupalvelujen paketointi
- Suomi: globaalien markkinoiden kasvaja
Myytti 7: Pohjoismaiset museot houkuttavat jo huomattavan määrän turisteja, ja tätä vetovoimaa on vahvistettava.
Osittain totta. Jotkin museot vetävät jo maksimimäärän turisteja, mutta pääosa museokohteista ei tavoita alueellaan olevia turisteja. Kaikilla museoilla on tältä osin parannettavaa.
Myytti 8: Turistit eivät liiku kauas majoituspaikastaan.
Totta. Turistit käyttävät vain hotelliensa tai mökkiensä läheisyydessä olevia palveluita tai sitten he liikkuvat muutamia tunnettuja reittejä.
Myyttien murtamisen tai vahvistamisen jälkeen Hansen esitteli ryhmittelyn, jonka mukaan kulttuurimatkailijat voidaan matkustusmotivaation perusteella jakaa kolmeen ryhmään:
1) Aktiiviset menneen maailman etsijät, joiden kohteena ovat monumentit, linnat ja kotimuseot.
2) Teeman motivoimat, joita liikuttavat kirjojen, TV-sarjojen tai elokuvien kohtauksissa esiintyneet kohteet ja asiat.
3) Isänmaallisuuden motivoimat, joita saavat liikkeelle kansalliset ylpeyden aiheet tai esimerkiksi sotahistorian kohteet.
Hansen jatkaa kulttuurimatkailijan kuvan täydentämistä sillä, mitä matkailijat kohteissa erityisesti arvostavat:
1) Eksotiikkaa
2) Ylellisyyttä
3) Kulttuuriperinnön taikaa
4) Kohteen saamaa tunnustusta
5) Henkilökohtaista huomioimista
6) Ammattitaitoista palvelua
7) Helppoa saavutettavuutta
Kulttuurimatkailun tämän hetken ja tulevaisuuden trendeiksi Hansen määritteli:
1) kiireettömyyden
2) itseopastetut reitit ja siihen liitetyt palvelut
3) kulttuuriperinnön yhdistettynä vieraanvaraisuuteen ja yhdessä tekemiseen
4) synkän historian kohteet
Tiivistettynä Hansenin viesti kulttuurimatkailun kehittäjille oli se, että on keskityttävä aitouteen ja ainutkertaisuuteen. Pop-upit ja virtuaaliset todellisuudet eivät ole niitä, joiden perässä kukaan viitsisi maan tai kaupungin rajan ylittää. Selkeä viesti myös oli se, että asiakastarpeet eivät selviä peiliin katsomisella, vaikka se monessa muussa tilanteessa on tarpeellista.
Kimmo Levä
Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti