Kulttuurilla ei ole rajoja

Kimmo Levä osallistui Pietarissa 7.-9.12.2014 järjestettyyn Kansainväliseen kulttuurifoorumiin, jossa oli edustettuna koko kulttuurin kirjo, 16 sektorin näkökulmasta. Mukana olivat mm. kulttuuripolitiikka, kirjastot, teatterit, sirkus, elokuva, musiikki ja kuvataiteet sekä museot. Kulttuurifoorumi on talousfoorumin rinnalla toinen Pietarissa vuosittain järjestettävistä kansainvälisistä tapahtumista.

Tämän vuoden Kulttuurifoorumi oli järjestyksessään kolmas. Se houkutteli paikalle noin 7000 osallistujaa, pääosin Venäjältä. Kansallisuuksien kokonaismääräksi ilmoitettiin 70. Suomesta paikalla oli edustajia ainakin Hämeenlinnasta, Tampereelta ja Turusta. Foorumi oli samalla osa Eremitaasin 250 juhlavuotta.

Eremitaasi 250 vuotta
Kuva: Kimmo Levä

Osallistuin luonnollisesti museosektorin tilaisuuksiin. Isäntänäni toimi Venäjän museoliiton (Association of Museums of Russia) uusi toiminnanjohtaja Boris Arakcheev, jolla on erittäin hyvät kontaktit Suomeen monen vuoden ajalta – ajalta jolloin hän on työskennellyt Pietarin historiallisen museon, Pietari-Paavalin linnoituksen ja Uskontojen museon johtajana.

Museosektorin pääteemat foorumissa olivat saman sisältöisiä kuin muuallakin. Aiheet käsittelivät kulttuurihistoriallisten kohteiden restaurointia, museoiden roolia opetuksessa, tutkimuksessa ja kulttuuriperinnön tallentamisessa. Lisäksi pyöreän pöydän keskusteluissa käsiteltiin IT-teknologian hyödyntämistä museoissa ja museoiden näkyvyyttä viestinnässä ja internetissä. Museoiden poliittisen toimintaympäristön muutosta sivuttiin oletettavasti eniten keskustelussa, joka oli otsikoitu ”Complex Cultural Issues of the XX century”. Vaikka teema oli ajoitettu 1900-lukuun, nykytilanne oli vahvasti läsnä.

Keskusteluissa ja alustuksissa nousi selvästi esiin se, että kulttuuriväki ei ole Venäjän nykypolitiikan suurimpia tukijoita. Venäjän todettiin ajautuneen eristyksiin ja useissa puheenvuoroissa korostettiin, että kulttuuri ja (valta)politiikka on pidettävä erillään. Selkeä viesti oli, että kulttuuri ei tunne tai ei ainakaan piirrä rajoja. Samassa yhteydessä myös todettiin, että kulttuurista kanssakäymistä olisi nyt hyödynnettävä entistä enemmän kansainvälisten solmujen avaamisessa. Myös venäläisiä poliitikkoja kehotettiin keskustelemaan nykyistä politiikkaa kyseenalaistavan kulttuuriväen kanssa, ”heidän on uskallettava kohdata nämä vaikeat ihmiset”, tiivisti eräs keskustelijoista.

Kulttuurifoorumin päätöstilaisuus
Kuva: Kimmo Levä

Ulkopolitiikan uusien linjausten lisäksi venäläistä museoväkeä huolestutti valtion ja kirkon entistä tiiviimpi yhteistyö, joka on näkynyt vaatimuksina museokokoelmiin liitettyjen materiaalien palauttamisesta takaisin kirkon omaisuudeksi ja kirkolliseen käyttöön. Tämän nähtiin vaarantavan materiaalien säilymisen. Näiden keskustelujen yhteydessä sivuttiin myös muita kansallisia ja kansainvälisiä vaatimuksia materiaalien palautuksista niiden alkuperäisille omistajille. Venäjällä tunnuttiin oivallettavan heidän roolinsa sekä mahdollisena antajana että vastaanottajana.

Politiikka oli vahvasti läsnä foorumin virallisissa ja epävirallisissa keskusteluissa. Tämä oli toisaalta piristävää, koska poikkeuksena vastaaviin suomalaisiin tilaisuuksiin, taloudesta ei puhuttu juuri mitään. Museot näyttävät ainakin ulkoisesti voivan talouden osalta kohtuullisen hyvin. Suomalaisten museoiden kannalta hienoa on, että halu ja kyky yhteistyön tiivistämiseen on ilmeinen.

Suomen museoliitto ja Venäjän museoliitto asettivat tavoitteeksi järjestää yhteiset museopäivät vuoden 2015 syksyllä joko itsenäisenä tapahtumana tai osana Kulttuurifoorumia. Foorumin aiheeksi esiteltiin alustavasti Unesco ja sen nimissä toteutettava kulttuurinen yhteistyö. Aihe saattaisi olla kiintoisa myös suomalaisille, etenkin maailmanperintökohteita hallinnoiville museoille. Erityistä kiinnostusta aihe herättää luonnollisesti myös siksi, että Suomella/Museovirastolla on tällä hetkellä edustus Unescon maailmanperintökomiteassa.

Kulttuurifoorumista halutaan myös aikaisempaa kansainvälisempi, joka toivottavasti näkyisi myös kielivalikoiman laajentumisena. Tänä vuonna pääosa tilaisuuksista oli venäjäksi. Minulla oli onnekseni seurassani henkilökohtainen tulkki, Irina Grintschenko, jolla oli takanaan yli 40 vuotinen työura venäläisissä museoissa, viimeksi Pietari-Paavalin linnoituksessa.

Kulttuurifoorumi, siellä käydyt keskustelut ja ennen muuta tapaamani ihmiset vahvistivat ilmiselvää, mutta silti hieman yllättävää tunnetta siitä, että uutisista saamamme kuva Venäjän tilanteesta ei ole oikea. Näin ei ainakaan ole, jos tekee päätelmiä iltapäivälehtien uutisoinnin perusteella.

Toisaalta ei voi myöskään välttyä tunteelta ja tiedolta siitä, että Venäjälläkin kansallinen uutisointi vaikuttaa ihmisten käsityksiin länsimaista ja erityisesti amerikkalaisista. Ukrainan käyttäminen tekosyynä Venäjän taloudellisen ja poliittisen aseman heikentymiseen oli vahva fakta myös kulttuuriväen näkemyksissä.

Koska informaatiota on nyt liikkeellä paljon ja tietoa vähän, on syytä entistä tiiviimpään kahdenkeskiseen ja monenväliseen, mutta ennen kaikkea henkilökohtaisesti koettuun yhteistyöhön venäläisten kanssa. Edes välimatka ei pitäisi olla esteenä – yksistään Pietarissa potentiaalisia yhteistyömuseoita on yli 200 – kannattaa lähteä myös Erimitaasia ja Kunstkameraa edemmäksi kalaan.

Kimmo Levä

                                                                                         Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri

Ps. Kuulin, että jos käy joka päivä Eremitaasissa vuoden ajan, voi olla melko varma, että on nähnyt kaiken. Tämä tukee Suomen museoliiton tekemää selvitystä, jonka mukaan venäläiset pitävät Suomen museoita pieninä ja tämän vuoksi Suomessa voi vierailla useissa museoissa saman päivän aikana. Täytynee tehdä Museokortista venäjänkielinen esite…