 |
Osallistuin marraskuussa vuosittaiseen The Nordic Centre of Heritage Learning and Creativity (NCK) -organisaation referenssiryhmän tapaamiseen. Yksi tapaamisen puhujista oli Jocelyn Dodd, joka toimii Leicesterin yliopiston alaisessa Research Centre for Museums and Galleries´ssa. Dodd on tutkinut oppimista ja museoiden roolia yhteiskunnassa, ja ollut mukana ryhmässä, joka on kehittänyt Generic Learning Outcomes (GLO) -menetelmän oppimisen arviointiin.
Doddin mukaan museoiden tulisi ottaa oppiminen toimintansa ytimeen: ”Place learning at the heart of the organisation”. Tällainen museo tarjoaa entistä enemmän vaikuttavia oppimisen mahdollisuuksia, saavutettavia oppimisympäristöjä ja rakentaa luovia kumppanuuksia. Doddin mukaan ne brittiläiset museot, joiden toiminta rakentuu oppimiselle, ovat menestyneet paremmin ja kärsineet talouden leikkauksista vähemmän kuin museot, jotka eivät ole näin tehneet.
Miten sitten voimme arvioida ja perustella oppimisen – ja sitä kautta myös museoiden – vaikuttavuutta ja merkitystä? GLO on arviointimenetelmä, joka kehitettiin oppimisen vaikutuksia tutkivan projektin tuloksena vuosina 2001–2004. Menetelmä oli vastaus tarpeeseen määritellä, eritellä ja mitata oppimista museoissa, kirjastoissa ja arkistoissa. Menetelmä perustuu sosio-kulttuurisiin ja konstruktivistisiin oppimisteorioihin, ja ottaa huomioon kaikenlaiset, niin formaalit kuin informaalit, oppimiskokemukset.
Vuodet 2008-2013 kattavan seurantaraportin mukaan brittiläisissä museoissa on käytetty GLO:ta hyvin moninaisiin tarkoituksiin. Menetelmä on
- auttanut museon työntekijöitä muotoilemaan ajatuksiaan oppimisesta
- luonut yhteisen kielen museo-oppimisesta puhuttaessa
- tarjonnut valmiin kehyksen museon eri osastojen/toimintojen väliseen keskusteluun
- tarjonnut työkalun vaikutusten mittaamiseen ja projektien arvioimiseen
- auttanut formuloimaan oppimisstrategioita
- vaikuttanut museokävijän kokemukseen
- auttanut näyttelyiden sisältöjen rakentamisessa
- toiminut työkaluna rahoituksen hakemisessa ja raportoinnissa
- toiminut museotyöntekijöiden koulutuksen välineenä
Kuulostaa melkein liian hyvältä ollakseen totta!
Vaikka GLO on suhteellisen laajasti käytössä brittiläisissä museoissa, ja sitä on
sovellettu myös ainakin Hollannissa, on menetelmästä löydetty myös heikkouksia. Sen on sanottu mittaavan oppimista ainoastaan epäsuorasti ja olevan liian subjektiivinen: museokävijä itse kertoo onko oppimista tapahtunut ja millaista se on ollut.
GLO:n rinnalle on kehitetty organisaation laajempia yhteiskunnallisia/yhteisöllisiä vaikutuksia arvioiva Generic Social Outcomes (GSO) ja toisaalta oppimisen erityisiä tuloksia arvioiva Specific Learning Outcomes (SLO). NCK on puolestaan yhdistänyt kaikki edellä mainitut sekä EU:n määrittelevät elinikäisen oppimisen avaintaidot (Key Competences) ja soveltanut niitä kulttuuriperintöoppimiseen. Tuloksena on Heritage Learning Outcomes (HLO), jota suomalaisista museoista on soveltanut ainakin Helsingin kaupunginmuseo.
Menemättä sen tarkemmin näiden arviointimenetelmien yksityiskohtiin, joista löytyy tietoa muun muassa täältä, mieleen tulee erityisesti seuraavat kysymykset:
- Onko GLO:ta käytetty suomalaisissa museoissa ja jos, niin millaisin tuloksin?
- Tarvitaanko suomalaisissa museoissa GLO:n kaltaista yhtenäistä arviointimenetelmää?
Pauliina Kinanen
Kirjoittaja työskentelee projektikoordinaattorina ja koulutussuunnittelijana Suomen
museoliitossa
Lähteet ja lisätietoja:
Inspiring Learning -verkkosivusto
Evidencing the impact of the GLOs 2008-2013. Learning Unlimited, Jo Graham, January 2013 Heritage Learning Outcomes in the Nordic and Baltic Area. Competence development among Adults at Archives and Museums. Guidelines. The Nordic Centre of Heritage Learning 2012.
Hei,
VastaaPoistaPauliinalta hyvä kirjoitus, oppimisen merkitys ja vaikuttavuus yhteisössä kuin yhteisössä on niiden tulevaisuus.
Muistelin kuunnelleeni Jocelin Doddia CECAn Reykjavikin konferenssissa, tässä lainaus matkaraportistani, jos kiinnostaa täydentää Pauliinan juttua. GLO on ollut käytössä jo aika laajasti kansainvälisesti, joten olisi mielenkiintoista kuulla, onko sitä käytetty muualla Suomessa kuin Helsingin kaupunginmuseolla, toivottavasti sieltä kuullaan kommenttia.
Menetelmässä on varmaankin parantamisen varaa, mutta olisi mielenkiintoista kuulla myös kommentteja itsearvioinnista-tutkimusmenetelmänä, jos museoissa on sitä tehty.
Lainaus matkaraportista:
Jocelin Dodd (Director, Research Center for Museums and Galleries, Department of Museum Studies, University of Leicester) puhui otsikolla Museums – Inspriration, Creativity, Learning. Hän puhui oppimisesta elinikäisenä oppimisena ei niinkään oppimisena didaktisesta näkökulmasta. Suurin osa museoista Britanniassa käyttää soveltaa Inspiring learning –ajattelutapaa. Tuloksena tästä toimintatavasta on ollut se, että nuoret ovat kiinnostuneita opiskelemaan koulun ulkopuolella. Dodd esitteli GLO (Generic Learning Outcomes) menetelmällä hankittuja tuloksia. Enemmän GLO:sta http://www.inspiringlearningforall.gov.uk/toolstemplates/genericlearning/.
Dodd esitteli mielenkiintoisia viimeaikaisia projekteja ja tutkimuksia: Madonna of the Pinks projekti, jossa tutkittiin nuorten (joilla ei ollut juurikaan aikaisempaa kokemusta museoista) työskentelyä em. teokseen liittyen ja tämän työskentelyn tuloksia ja vaikutuksia. Yksi tutkimusryhmä olivat teiniäidit. Laaja tutkimusraportti löytyy osoitteesta http://www.le.ac.uk/ms/research/pub1103.html
Toinen projekti liittyi vammaisuuden tulkintaan ja esittämiseen museoissa. Taustalla on keskustelua vammaisten oikeuksista ja arvoista yhteiskunnassa. Vammaisten kanssa järjestettiin thinktankkeja sekä järjestettiin projekteja vammaistaiteesta. Rethinking Disability Representation –projektin raportti löytyy osoitteesta http://www.le.ac.uk/ms/research/pub1129.html
Dodd ihmetteli myös miksi museot ovat pelokkaita tekemään asioita, jotka ovat yhteiskunnallisesti hankalia. Museot ovat yhteiskunnan instituutioita, joiden kautta ihmiset haluavat tuoda esiin tärkeitä asioita.
Leena Tornberg
Suomen museoliitto, Liinkki - museot mediakasvattajiksi -hanke