Pakistanin museoliiton ja Suomen museoliiton yhteistyön tuloksena Pakistanin valtiollisessa COMSATS yliopistossa on alkamassa museoalan koulutus. Museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä vieraili Pakistanissa viime viikolla.
Pakistan on epäilemättä kehittyvä maa. Maan poliittinen tilanne on kaukana hyvästä, mutta maassa investoidaan nyt parempaan tulevaisuuteen. Tämä näkyy mm. infran rakentamisena, mutta ennen muuta huomattavina investointeina maan yliopistojen kehittämiseen. Tilannetta kuvaa hyvin esimerkiksi se, että valtiollinen COMSATS yliopisto (Institute of Information Techonology) on toiminut vasta vuodesta 1998, mutta nyt sillä on jo kahdeksan yksikköä ympäri Pakistania. Opiskelijoita on reilut 35 000, joista naisten osuus on noin neljännes.
 |
| Osapuolten allekirjoittamat yhteistyön raamit. |
Yksi COMSATSin yliopistoista sijaitsee Sahiwalissa, jossa on alkamassa Pakistanin museoliiton ja Suomen museoliiton yhteistyön tuloksena museoalan koulutus. Yhteistyön raamit Pakistanin museoliiton ja COMSATSin yliopiston välillä allekirjoitettiin viime viikolla ja käytännön toimiin on pakistanilaiseen tapaan tarkoitus ryhtyä heti.
Suunnitelmana on, että COMSATS aloittaa museologian koulutusohjelman ja Pakistanin museoliitto aloittaa nykyisten museoissa työskentelevien jatko- ja täydennyskouluttamisen. Pakistanin museoliiton pääsihteerin Attique Ahmadin tavoitteena on perustaa yliopiston yhteyteen Sahiwaliin ”Teaching museum”, jossa opetusta viedään konkreettiselle tasolle jopa niin, että opiskelijoiden on mahdollista toteuttaa näyttelyitä yliopistossa olevaan näyttelyhalliin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Sahiwalissa järjestettävä täydennyskoulutuskin kestää monta viikkoa.
Kehittyvien yliopistojen ja kehittyvän museo-opetuksen ongelma on opettajien vähäisyys. Yliopistojen seinät rakentuvat nopeampaa kuin opetuksen sisältö. Tähän on selkeä syy. Moni oppiaine on uusi ja ensimmäinen koulutuksen käynyt sukupolvi on vasta tulollaan. Näin on myös museologian kohdalla. Tarve ulkomailta, kuten esimerkiksi Suomesta tuleville luennoitsijoille, kouluttajille ja opeille on ilmeinen. Tosin tässäkin on sama ensimmäisen sukupolven ongelma: harvoilla eurooppalaisilla ja suomalaisilla on kokemusta ja perinnettä Pakistan yhteistyöstä.
 |
| Kuva: Dr. Shahid Ahmad |
Ulkoa tulevan koulutuksen todellinen haaste on, että se ei kohtaa tarvetta tai paremminkin, tarjoamamme ratkaisut ja opit eivät yksinkertaisesti toimi Pakistanissa. Esimerkiksi näyttelytoiminnassa on aina huomioitava, että sähköt katkeavat monta kertaa päivässä, useimmiten tosin vain lyhyeksi ajaksi, mutta tunninkaan katkos ei ole poikkeus. Tietokoneisiin perustuva näyttelykokonaisuus tai elektronisten turvalaitteiden käyttö on tämän vuoksi ymmärrettävän työlästä.
Kuvaavaa myös on, että vieraillessani Lahoren linnoituksessa (UNESCOn maailmanperintö kohde) totesin paikan olevan erittäin roskainen. Yksi syy tähän oli, että koko alueella ei ollut ainoatakaan roskapönttöä. Välitin huomioni oppaanani toimineelle Attique Ahmadille ja sanoin, että tästä on ainakin tämän kohteen kehittäminen hyvä aloittaa: tänne on tuotava roskakoreja. Attique totesi, että kyseiset viihtyvyyttä lisäävät elementit oli muutama aika sitten poistettu, koska niihin sisältyi ilmeinen pommien asettamisen vaara. Tässä kuvassa alueella lojuneet roskat olivat melko pieni ongelma.
Onnistuaksemme Pakistanin museoalan ja muidenkin ohjaamisessa ja opastamisessa, meidän on ensi tutustuttava kysymykseen ja vasta sen jälkeen tarjottava vastauksia. Tämä vie luonnollisesti enemmän aikaa ja on työläämpää kuin mennä suoraan ratkaisuihin ja niihin perustuviin ohjeisiin. Ajan ja muiden resurssien käytön lisäksi tämä edellyttää asenteiden muuttamista. Korvat ja silmät on otettava suuta ahkerampaan käyttöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti