Onko meillä varaa olla investoimatta museoihin?

Museot ovat osa kulttuuripalveluja. Museo on investointi talouteen ja työllisyyteen. Kimmo Levä pohtii museoiden vaikuttavuutta ja kysymystä onko meillä varaa olla investoimatta museoihin. 

Guggenheim museohanke on puhuttanut nyt noin kaksi vuotta. Jatkoa seuraa, kun arkkitehtikilpailun jälkeen tulee rakentamispäätösten aika. Hanke nähdään kulttuuri- ja talouspoliittisena kysymyksenä. Tähän on perusteensa.

Suomen museoliiton henkilökunnan Pipari Battlen tuloksia.
Pipari-Guggenheim.

Kaikki museot ovat epäilemättä kulttuuripalveluja. Mikä niiden rooli on taiteen ja kulttuuriperinnön tallentamisessa, esittämisessä, tutkimisessa ja edistämisessä, riippuu museoiden omistajien päättämistä toiminnan painopisteistä.

Museo on myös investointi talouteen ja työllisyyteen. Vaasan yliopiston vuonna 2013 tekemän tutkimuksen mukaan museotoiminnan taloudellinen vaikuttavuus on vuositasolla puolen miljardin euron luokkaa. Tästä vientitulojen osuus on vajaat 100 miljoonaa euroa. Tutkimuksessa esitettyjen päätelmien mukaan talousvaikutukset julkiseen talouteen ovat plusmerkkiset eli museon aikaansaama tulovirta tuottaa enemmän verotuloja valtion ja kuntien kassoihin, kuin niistä sijoitetaan museotoiminnan ylläpitämiseksi.

Museotoiminta on myös erittäin työintensiivistä. Museoala työllistää täällä hetkellä noin 2 700 pääosin korkeakoulutettua ihmisiä. Tämä on enemmän kuin esimerkiksi paljon hypetetty suomalainen peliteollisuus.

Museoiden käyttö on viime vuosina lisääntynyt Euroopassa ja Suomessa koko ajan. Suomessa kävijämäärät ovat kasvaneet vuodesta 2009 lähtien ja vaikka ennakkotieto vuoden 2014 toteutumasta ennustaa kasvun taittuneen, se ei muuta kokonaiskuvaa. Kokonaiskäyttöä lisää huomattavasti seinättömien käyttöliittymien eli verkkosivujen ja mobiililaitteiden kautta tulevat asiakkaat.

Kävijämäärän kasvulla on merkittävä positiivinen talousvaikutus. Museot ja kulttuuripalvelut saavat liikkeelle maksukykyisimmän kansanosan niin Suomessa kuin muuallakin. Museoiden kannalta ongelma on, että kävijämäärillä ei ole huomattavaa positiivista merkitystä niiden talouteen. Harvinaista ei ole, että kävijämäärän kasvu jopa kurjistaa museoiden taloutta.

Ristiriidan suurin yksittäinen selittäjä on se, että museoiden aikaansaamasta rahavirrasta vain murto-osa jää museoihin. Taloudellisesti suurimpia hyötyjiä ovat hotellit, ravintolat ja liikennepalvelujen tarjoajat. Museoihin jäävä pieni osuus selittyy edullisilla pääsymaksuilla ja jopa ilmaisella sisäänpääsyllä. Tämän mahdollistaa julkisen talouden subventiot.

Suorien positiivisten vaikutusten lisäksi museot piristävät välillisesti alueidensa taloutta. Ne lisäävät viihtyvyyttä ja luovuutta sekä parantavat ja rakentavat paikkakunnan imagoa. Kilpailussa nuoresta, luovasta ja korkeakoulutetusta työvoimasta museot ja muut kulttuuripalvelut ovat keskeinen kilpailutekijä. Heidän mukana tulevat ja säilyvät työpaikat ja investoinnit.

Ei ole sattumaa, että menestyvillä paikkakunnilla on merkittäviä ja menestyviä museoita. Jälkiteollisessa ajassamme ei ole kyse enää siitä, että paikkakuntien hyvä talous mahdollistaa laadukkaat museot. Tilanne on päinvastoin.

Museoiden rahoituksen osalta törmäämme yhä useammin kysymykseen, onko näinä aikoina varaa investoida museoihin. Tämä ei ole relevantti kysymys. Relevanttia on kysyä, onko meillä varaa olla investoimatta? Investoijien joukkoa toki on kasvatettava, jolloin katseet kääntyvät julkisen talouden kirstunvartijoista yritystoimijoihin päin.

Kimmo Levä

Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri