Pidetään lepotauko - pistäydytään museossa ja kahvilla

Leena Tornberg tarkastelee automatkan varrelle osuvia matkailuopasteita. Löytääkö niiden perusteella museoon?

Ajoin loppuvuodesta noin 3000 kilometriä pitkin Suomen teitä, lähinnä 4- ja 5 -teitä Helsingistä pohjoiseen. Koska olen kulkenut näitä teitä useamman kerran, mietin olenko matkailija tällä tutulla
tiellä. Tilastokeskuksen määritelmä antaa tähän vastauksen: Matkailijalla (tourist, overnight visitor)
tarkoitetaan yöpyvää matkailijaa, joka viettää vähintään yhden yön matkan kohteessa joko maksullisessa tai maksuttomassa majoituksessa... Kotimaanmatkailija on matkailija, joka viettää ainakin yhden yön matkan kohteena olevassa paikassa.

Päättelin täyttäväni matkailijan määritelmän ja heittäydyin siten osallistuvaan havainnointiin satojen kilometrien kiitäessä ohitseni. Otin roolikseni automatkailijan, joka liikkuu reitillä mahdollisesti ensimmäistä (ainoaa) kertaa elämässään, eikä hän ole ottanut etukäteen selvää, mitä reitti voisi matkailijalle tarjota.

Ryhdyin tarkastelemaan matkan varrelta löytyvien opasteiden tarjoamaa tietoa. Reitin varrelta löytyi tarkasteltavaa yllättävän paljon: opasteita ruskealla pohjalla, opasteita sinisellä pohjalla, opasteita sinisellä pohjalla, jonka sisässä ruskea opaste jne.

Opasteiden ja kylttien moninaisuus on muutosvaiheessa. Tieliikennelain vuonna 2007 voimaan
tullut asetus on mahdollistanut kylttien muutoksen, mutta jonka ilmeisesti vain osa toimijoista on toteuttanut. Asetuksen mukaan palvelukohteiden viitoituksessa siirrytään käyttämään kansainvälistä käytäntöä. Vanhat kyltit olisi pitänyt vaihtaa uusittuihin kyltteihin vuoden 2013 loppuun mennessä. Mikäli näin ei ole tehty, Tieliikennelaitoksella on oikeus poistaa vanhanmalliset kyltit vuoden 2014 alusta lähtien tai toimijalla on mahdollisuus uusia ne maksua vastaan.

Ajattelin, että asia olisi suhteellisen yksinkertainen – koska viitoituksen tulee olla erittäin yksinkertaista ja selkeää – ja katsoin netistä, minkälainen kulttuurikohteen viitoituksen tulisi olla. Ohjeistus ei ollut yhden sivun mittainen teksti, vaan 128-sivuinen pdf-tiedosto, Palvelukohteiden viitoitus. Teksti oli yllättävän mielenkiintoista luettavaa ja se avasi minulle maantieviitoituksen
moninaisuutta.

Virikkeen tähän blogitekstiin antoi erityisesti vieressä oleva museoviitoitus. Kyltti on vilkkaasti liikennöidyn päätien varrella. Ennakkokyltti oli samanlainen – eli ei kovin informatiivinen. Jossakin oikealla puolella on museo. Mutta mikä museo, onko se avoinna ympäri vuoden, kannattaako minun matkailijana poiketa tuonne? En poikennut tieltä muuten kuin ottamaan tämän kuvan. Pysähtyessäni näin pienemmän kyltin, joka kertoi, että kyseessä oli kotiseutumuseo, joka todennäköisesti joulukuun räntäsateessa oli kiinni. Ainakin viitoituksen osoittama pihapiiri oli pimeänä. Jäin miettimään, ketä ja mitä palvelee tällainen viitoitus. Viitoitus ei ole uuden ohjeistuksen mukainen, joten seuraan mielenkiinnolla, tuleeko paikalle uusi opaste tämän vuoden aikana.




Aiemmin mainitussa Tiehallinnon julkaisussa ilmaistaan ytimekkäästi: Nähtävyysmerkkiryhmän
(esim. museo tai historiallisesti merkittävä rakennus/luontokohde/maailmanperintökohde) tunnuksen yhteydessä käytetään aina kohteen nimeä tai kohteen laatua kuvaavaa tekstiä. Kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta juuri siitä syystä ohje saattaa unohtua. Uusissa opasteissa tämä kohta yleensä oli kunnossa, mutta kokeillessani matkan aikana suomea taitamattoman ulkomaalaisen matkailijan roolia, vastaan tuli myös seuraavanlaisia esimerkkejä (kts. vieressä oleva kuva). Ölkky-sanan lausuminen lisätiedon kysymiseksi saattaa aiheuttaa haastavia tilanteita sekä kielitaidottomalle kysyjälle että vastaajalle.

Esimerkkinä Julma Ölkky -opaste on ajantasainen ja hyvä: nähtävyyttä osoittavan palvelukohteen opastustaulun ja palvelukohteen osoiteviitan sekä tämän ennakkomerkin pohjaväri on ruskea. Se on Tiehallinnon ehdottamilla oikeilla väreillä ja kansainvälisellä merkillä ilmaistu. Valistunut matkailija tietää, että tämä merkki tarkoittaa kansallispuistoa, luontokeskusta tai merkittävää luonnonnähtävyyttä taikka muuten arvokasta luontokohdetta. Olisi vain ollut mukava tietää, onko Julma Ölkky luontokeskus vai merkittävä luonnonnähtävyys kuten rotko, koski vai ehkä peikonnäköinen ölkkykivi. Eikä olisi ollut pahitteeksi, vaikka sama olisi kerrottu vielä ruåtsiksi ja lontoon murteella.

Toinen esimerkki Tiehallinnon mukaisesta viitoituksesta: Pohjaväriltään ruskeassa nähtävyyttä osoittavassa palvelukohteen opastustaulussa voi esiintyä joitakin sinipohjaisia tunnuksia, jotka tällöin esitetään valkoisessa tunnuskentässä mustana varustettuna sinisellä reunanauhalla. Lopulta kun ymmärsin lukea opasteiden kirjoa Tiehallinnon ohjeistuksen mukaan (eri väreillä ym.) aloin huomata, että niitähän on jo kaikkialla.

Löysimmekö lopulta museoita levähdys- ja kahvipaikaksi? Emme. Selityskin löytyy ehkä samasta Tiehallinnon teoksesta: Taajaman ulkopuolella olevan museon tai historiallisen rakennuksen
viitoitus: Moottoritiellä, moottoriliikennetiellä ja runkotiellä ei yleensä osoiteta museota tai historiallisesti merkittävää rakennusta, ellei alueellisessa opastussuunnitelmassa todeta toisin. Toisaalta samassa teoksessa ilmaistaan: Muilla maanteillä voidaan osoittaa tienvarsipalveluihin kuuluva tai tienvarsipalvelujen ulkopuolella oleva museo tai historiallinen rakennus. Yleensä valta- ja kantatieltä voidaan osoittaa tienvarsipalvelujen ulkopuolella risteävän valta- tai kantatien suunnassa oleva museo tai historiallinen rakennus vain, jos kohde on maakunnallisesti erittäin tärkeä. Edelleen kirjoitetaan: Museoista viitoituskelpoisia ovat yleensä ainakin maakunnan merkittävimpään neljännekseen kuuluvat kohteet. Jonkin verran näitä matkan aikana näkyi, mutta jos kerran neljännes jokaisen maakunnasta kaikista museoista voitaisiin kyltittää, ehkä niitä olisi voinut näkyä enemmänkin.

Jotta satunnainen matkailija löytäisi reitiltään muutakin kuin erittäin hyvin kyltitetyn ABC-huoltoaseman, automatkailijan näkökulmasta uusittaviin opasteisiin olisi suotavaa liittää tietoa kohteiden aukioloajoista ja kahvilan kylttikin. Asetus sallii nämä lisätiedot: Merkin yhteydessä voidaan käyttää lisäkilpeä, jossa ilmoitetaan kohteen aukioloaika. Aukioloaikojen merkinnöissä käytetään tieliikenneasetuksen liikennemerkkejä koskevia säännöksiä (tieliikenneasetus 182/82, 21 §). Automatkailevat modernit humanistit etsivät ehkä juuri näitä toisia vaihtoehtoja, museoistakin.

Leena Tornberg
Kirjoittaja työskentelee projektikoordinaattorina Suomen museoliitossa Museot kulttuurimatkailun kärkeen -hankkeessa