Museokaupan tuotteet tuovat museokokemuksen osaksi omaa arkea

Luostarinmäen salmiakkia. Kuvat: Salla Hänninen/SML.

Salla Hänninen pitää museokaupoista ja pohtii niiden merkitystä museokokemukselle.

Olen aina rakastanut museokauppoja. Vierailukokemukseeni vaikuttaa positiivisesti se, että museon näyttelyt näkyvät myös putiikin puolella. Joskus olen ajan tai rahan puutteessa saattanut piipahtaa ainoastaan kaupan puolella tutkimassa, mitä museossa on meneillään. Museokauppa on minulle esteettinen kokemus ja tärkeä osa museokokonaisuutta. Ei ole siis yhdentekevää, mitä museossa myydään ja miten.

Arvostan monipuolisuutta, paikallisuutta, hauskuuden ja syvällisyyden liittoa. Sitä, että riittää ihmeteltävää, tavarat ovat kauniisti esillä ja esineitä saa koskea. Erityisesti miellyttää jos olen johonkin näyttelyssä ihastunut ja voin viedä siitä muiston tai palasen mukanani kotiin.

Suomen metsämuseo Luston puodissa on myynnissä metsään liittyviä, pääosin kotimaisia laatutuotteita kuten puisia palapelejä ja mustavalkoisia teematekstiilejä.

Magneetti jääkaapin ovessa, juliste työpisteen seinällä tai lempikoru kaulassa vievät muistot onnistuneeseen museoreissuun ja tuovat kokemuksen osaksi omaa arkea. Samalla esineet toimivat muistutuksena siitä, että pian voisi taas käydä museossa. Saattaapa kyläilijä tai seuralainenkin ihmetellä tuliaisen kauneutta ja tiedustella ostopaikkaa, jolloin museokaupan tuotteet jatkavat elämäänsä markkinoinnin välineenä.

Tuleva lempikoru tai peräti vihkisormus?

Usein ostan museokaupoista lahjoja. Niistä tutuimmista ja hyväksi havaituista paikoista käyn katsastamassa valikoiman ja painan mieleen suosikit, jotta akuutin lahjatarpeen iskiessä tiedän saman tien minne suunnistaa. Museokaupan kannattaa tehdä yhteistyötä paikallisten yritysten kanssa. Lähialueella valmistetut makeiset, korut ja muut tuotteet voidaan yhteistyössä kuvittaa museon visuaaliseen linjaan sopiviksi.

Paperinukkenostalgiaa 1950-luvulta ja persoonallista helpotusta kahvihampaan kolotukseen.

Hauska idea on sijoittaa myyntipisteitä eri puolelle museota. Kun näyttelyssä on innostunut  tietystä teoksesta, voi sen kyljessä olevassa putiikkinurkkauksessa saman tien täydentää kokemusta ostamalla vaikka muistikirjan kotiin viemisiksi. Esimerkiksi Luostarinmäen käsityöläismuseossa Turussa kukkopillejä oli myynnissä sekä museokauppa Hantvärkissä että muualla museoalueella. Tiedekeskus Heureka on kiinnostavasti vienyt tämän idean toiselle tasolle varsinaisista toimintatiloistaan erillisellä kaupalla. Heureka Shop Kampissa tuo Vantaalla sijaitsevaa tiedekeskusta esille Helsingin keskustan suuressa ostoskeskuksessa, missä suuret ihmismassat liikkuvat.

Heureka Shop Kampissa 

Helsingin kaupungin Taidemuseon museokaupasta Tennispalatsista voi ostaa matkatavaroilleen Gallen-Kallela -nimilaput 

Kerran olin avomieheni kanssa taidemuseon näyttelyssä, josta molemmat kovasti pidimme. Taiteilija oli yksi suosikeistamme ja olimme molemmat suurin piirtein setelit ojossa ostamassa jonkinlaista kuvitusta kotiimme, mutta tarjolla ei ollut niin sitten mitään. Pettymys oli suuri ja rahat jäivät tuhlaamatta. Toki taidemuseoissa ja -tuotteissa kysymys voi olla myös tekijänoikeuksista ja siitä, miten taiteilija itse haluaa teoksiaan tuotteistettavan. Muissa museoissa näyttelyn rakentajilla on sanansa sanottavana. Joka tapauksessa kannustan museoita rohkeasti tuotteistamaan näyttelyjään museokaupan puolelle. Se on ilo kävijälle eikä kassakonekaan varsinaisesti valita.

Kukkopillejä ja koruja

Salla Hänninen

Kirjoittaja työskentelee Suomen museoliiton ja Culture Finland –kulttuurimatkailun 

katto-ohjelman hankeassistenttina.